Tänä keväänä olen osallistunut Helsingin kaupungin järjestämiin sateenkaaripajoihin peruskoulujen 6-9- luokkalaisille. Pajat saivat alkunsa nuorten Oma Stadi –sivustolle tekemästä aloitteesta, joka sai niin paljon kannatusääniä, että se myös päätettiin toteuttaa. Toteuttajasta pidettiin tarjouskilpailu, jonka voitti Seta ry. Oppimateriaali ja kouluttajien koulutus tehtiin Helsingin Kaupungin ja Seta ry:n yhteistyönä. Olin siis yksi pajoja varten koulutettu kouluttaja.
Pajat koostuvat tietopaketista seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, ryhmätehtävästä erilaisuutta toiseuttavista normeista ja niiden purkamisesta. Sisältö on osa koulun opetussuunnitelmaa ja pyrkii samalla kiusaamisen estämiseen. Ja sen estämisen pääkeino on tehdä kunkin koulukaverin erityisyydestä ”normaalia” niin, että se ei tuottaisi toiseuttamista. Se, että me sateenkaari-ihmisinä kohtasimme oppilaat pajoissa, oli yksi askel tässä tavoitteessa.
Pajan pitäminen nuorille ei ollut outo asia, olinhan käynyt aiemmin mm. Protu-leireillä. Nuorten kohtaaminen kouluympäristössä on toki eri asia, mutta silläkin alueella minulla on runsaasti kokemusta – tosin n. 40 vuoden takaa…! Harmi kyllä, yhtään samaa koulua kuin peruskoulunopettajaurallani ei pajoihin osunut.
Nuoret suhtautuivat pajoihin vaihtelevasti. Kaikkein hedelmällisimmiltä vaikuttivat kutosluokkien pajat, joissa keskustelu oli tiedonhaluista ja usein ällistyttävän kypsää. Seiskoilla ja kaseilla murrosiän kuohut vaikeuttivat jonkun verran keskittymistä puolitoista tuntia pitkään sessioon. Paikalla olleiden opettajien rooli oli tässä hyvin tärkeä, lepsulla otteella keskittyminen herpaantui helpommin, ja aktiivisesti hommansa hoitaneet opettajat onnistuivat sekä pajan rytmittämisessä että sisältöjen siirtämisessä osaksi koulun muuta opetusta. Mukautetun opetuksen ryhmille paja oli vain kolmen vartin pituinen. Osa pajoista toteutettiin koulujen toiveesta Teamsin välityksellä, jolloin itse jäin kaipaamaan pajoissa tärkeäksi kokemaani henkilökohtaista kontaktia. Palaute näistäkin pajoista oli ihan positiivinen – eiväthän he paremmastakaan tienneet.
Oppilailla oli erilaisia valmiuksia ottaa näitä asioita vastaan. Joillekin oli vaikea hahmottaa, mistä sukupuolen moninaisuudessa on kyse, ja miten se suhteutuu seksuaaliseen suuntautumiseen. Osa toi esiin oppimiaan stereotypioita, joista keskusteltiin pääosin rakentavasti – keskustelu jouduttiin keskeyttämään halventavuuden takia vain erittäin harvoissa tapauksissa. Toisaalta oppilaat saavuttivat pajan tavoitteet vaihtelevilla tavoilla: Yhdessä ryhmässä minulta kyseltiin meikkausvinkkejä ja kehuttiin silmälasin pokiani – luonteva kohtaaminen erilaisuuteni kanssa tapahtui siinä samalla.
Helsingin kouluissa on nykyään oppilaita hyvin kirjavin etnisin taustoin, ja he kokevat oman erilaisuutensa takia syrjintää elämässään. Kouluympäristössä tämä moninaisuus vaikutti ainakin joissakin tapauksissa kääntyneen niin päin, että se vähensi kiusaamista etnisillä perusteilla. Tämä oli toisaalta teema, johon saattoi tarttua, kun halusimme löytää kokemuspintaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemaan syrjintään ja kiusaamiseen.
Kyselin pajan yhteydessä oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta koulussaan. Pääosin vastaukset olivat lohduttavia, kiusaamiseksi miellettyä toimintaa kerrottiin olevan melko vähän. Sen sijaan joka ikisessä koulussa tunnistettiin "läpällä" homottelu. Sitä ei koettu kiusaamiseksi, ja sitä harrastettiin usein omassa kaveripiirissä. Kerroimme ymmärtävämme, että sillä ei ole pahaa tarkoitusta, mutta että sillä voi olla siitä huolimatta vakavia seurauksia. Tähän meille antoi vavahduttavan esimerkin eräs opettaja, joka kertoi nuorena homotelleensa erittäin ahkerasti kaveriporukoissaan. Aikuiseksi kasvettuaan hänelle selvisi, että hänen pikkuveljensä oli homo, ja jota hän oli siis tietämättään halventanut vuosikausia.
Työpari vaihtui usein, mutta muutaman pajan jälkeen hallitsimme esitettävän asian niin hyvin, että lopulta ei ollut väliä, kuka se oli, ja minkälaisella roolijaolla pajan toteutimme. Sisäinen opettajani nousi pintaan, kun en malttanut olla integroimatta esitykseen paria prosenttilaskua ja termien taustalla olevia sivistyssanoja.
Ilmoitimme pajan lopuksi, että jäämme paikalle vähäksi aikaa, jos jollakin on henkilökohtaista asiaa meille. Jonkun verran näitä kontakteja tulikin.
Pajojen alkaessa helmikuussa sosiaalisessa mediassa käytiin kiivasta keskustelua siitä, kuinka lapsia käännytetään homoiksi tai sekoitetaan heidän päänsä sukupuolen moninaisuudella. Jonkun verran oppilaita jäikin pois pajoista erilaisten uskonnollisten syiden takia. Joissakin kouluissa pidettiin kuitenkin huoli siitä, että oppilaat kävivät pajojen sisällöt opettajien tai rehtorin toimesta. Pelot lienevät olleen turhia, ketään ei käännytetty muuksi, mitä hän jo alun perin oli. Toivon mukaan joku erilaisuuteen epäluuloisesti suhtautuva toki saatiin käännytetyksi siitä vähemmän huolissaan olevaksi.
Urakka on nyt tältä keväältä ohi, yli toistakymmentä tuhatta oppilasta on saanut tietoa ja ajattelun aineksia moninaisuuden kohtaamisesta ja inklusiivisuudesta. Oma osuuteni tästä oli noin 2500 oppilasta 55 pajassa parissa kymmenessä eri koulussa. Onhan siinä ollut puuhaa eläkepäiviksi, ei ole tullut aika pitkäksi.