Julkista sateenkaaritiedon keräämistä kehittämässä

Julkista sateenkaaritiedon keräämistä kehittämässä

Osallistuin 21.-22. lokakuuta THL:n järjestämään konferenssiin nimeltään Public data gathering on LGBTI+ people in Nordic countries. Tilaisuus oli osa Suomen Pohjoismaiden neuvosto puheenjohtajavuoden ohjelmaa. Sain kutsun tilaisuuteen jäseneksi yhdessä sen paneelikeskustelussa.

Kahden päivän aikana oli runsaasti esityksiä tiedonkeruusta, joista nostan esiin keskeisiä näkökulmia tässä tekstissä. Esitysten pääpaino oli virallisten rekisterien käytössä tutkimuksessa, mutta esille nousivat myös suunnatut kyselyt akateemisena tutkimuksena ja kansalaisjärjestöjen toimintana. Oma lähestymiskulmani oli juuri viimeksi mainitussa, olenhan tehnyt kyselyraportteja sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta työelämässä, kohtelusta viharikoksen uhrina ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien laadusta sateenkaarinäkökulmasta.

Konferenssissa mietittiin tiedon keruun ja sen käytön suuntaviivoja kohti parempia käytäntöjä. Samalla esiin nousi voimakkaasti vähemmistöihin kohdistuvaa tutkimusta vastaan kohdistuva poliittinen hyökkäys, jossa tutkimustulokset pyritään kyseenalaistamaan esittämällä niitä vastaan tutkimukseen perustumattomia väittämiä. Luotettava ja vakuuttavasti esitetty data on ensiarvoisen tärkeä tuohon hyökkäykseen vastaamisessa.

Historiasta tuleviin haasteisiin

Jukka Lehtonen

'Sateenkaari-ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen grand old man, Helsingin yliopiston kasvatussosiologian dosentti Jukka Lehtonen oli keskeinen konferenssin ohjelman koostaja. Omassa esityksessään hän valotti tiedonkeruun historiaa ja viitoitti tietä tulevalle tiedonkeruulle.

Aiempina vuosina sateenkaaridata liittyi vältettäviin asioihin, kuten tautiluokitus, HIV ja homoseksuaalisuuden kriminaalisuus. Sateenkaari- ja ihmisoikeusjärjestöt painostivat viranomaisia järkevään tiedonkeruuseen, tavoitteenaan tiedon käyttö tilanteen muuttamiseen.

Sillä, miten sukupuolta/seksuaalisuutta kysytään, muodostetaan kuva siitä, miten ne ymmärretään. Tällöin ”mies-nainen-muu” jako sijoittaa osan vastaajista vääriin kategorioihin. Uusimmissa väestöpohjaisissa kyselyissä näitä näkökohtia on parannettu.

Henkilö, joille tämä moninaisuus on omassa elämässä vierasta, voi hämmentyä niistä. Siksi pitäisi suoda mahdollisuus olla vastaamatta näihin kysymyksiin. Itse ajattelen tähän ratkaisuksi haarautuvan kysymyspaketin, joka avautuu vain tiettyjen avainvastausten perusteella.

Julkista tiedonkeruuta pidetään neutraalimpana ja ”luotettavampana” kuin esimerkiksi järjestöjen tai yksittäisten tutkijoiden tekemää. Viime aikoina sekin on joutunut hyökkäyksen kohteeksi leimaamalla tutkijat ”aktivisteiksi”.

Kun tutkimusta toistetaan pitkän ajan kuluessa, ongelmaksi tulee termistön muuttuminen. European Social Survey –hankkeessa toimiva Turun ylipiston professori Heikki Ervasti kertoi yhdestä yrityksestä ratkaista tämä ongelma edustamassaan kyselyssä. Kysely koostuu muuttumattomien kysymysten ydinmoduulista ja rotaatiomoduuleista joissa on vaihtuvia ja muokattavia kysymyksiä kansallisia ja muita erityistarpeita varten.

Norjalaisessa Inlandin yliopistossa senioritutkimusta tehneen vanhemman tutkijan Janne Bromsethin mukaan ikä puuttuu usein analyysin kohteen taustatiedoista. Ikäspesifinen tutkimus fokusoi ikäryhmälle relevantteihin kysymyksiin, mutta eri ikäpolvet saattavat kokea saman kohtelun eri tavoin. Sukupolvien yksi ero on, että vanhempi sukupolvi koostuu pääosin ”selviytyjistä” – elämän kriisit ovat karsineet julmasti niistä selviytymättömiä. Senioriryhmistä ennen kaikkea interihmisistä on todella vähän tutkimusta.

Antigender: radikaalisti konservatiivinen uhka sateenkaaritutkimukselle

Julian Honkasalo

Helsingin yliopiston dosentti Julian Honkasalo kertoi paineista, jotka antigender-liike on tuottanut sateenkaari-ihmisiin liittyvälle tiedonkeruulle ja tutkimukselle. Paine pohjoismaista käsitystä ihmisoikeuksista vastaan tulee maailmalta suorana ulkovaltojen suomalaisiin yliopistoihin kohdistamana painostuksena ja toisaalta muualta tänne tuotuina poliittisina kampanjoina ja käsitteinä. Se kohdistuu journalisteihin, tutkijoihin, poliitikkoihin, jotka saattavat palaa sen paineessa loppuun ja lopulta vaieta.

Tyypillistä tälle on, että vihapuhetta tulkitaan täällä suhteessa sananvapauteen samoin kuin USA:ssa – unohtaen kuitenkin, että sielläkin on lain kieltämää sanankäyttöä. Antigender-retoriikassa kaikki sukupuolivähemmistöjä tukeva leimataan ”gender-ideologiaksi”  ja ”wokeksi”, jossa on “menty liian pitkälle” ja yhdenvertaisuutta puolustavia tutkijoita ”aktivisteiksi”.  DEI-ohjelmat ovat erityisen hyökkäyksen kohteina. Keinoina antigender-toimijat käyttävät tahallista väärintulkintaa esim. naisten oikeuksista, henkilöön liittyviä lokakampanjoita ja maalittamisia, epätieteellisiä dogmeja. ”Genderideologiasta” väitetään seuraavan väkivaltaista ekstremismiä ja lopulta terrorismia. Trumpin MAGA-USA:ssa sateenkaari-ihmisiä on alettu pitää ”sisäisenä uhkana”.

Antigenderiä edustavat monet valtiolliset toimijat, vaihtelevan koulutuksen omaavat lääketieteelliset ”asiantuntijat”,”vaihtoehtoisen todellisuuden” tuottajat ja varsinaiset viharyhmät – lähinnä uskonnolliset, mutta myös oikeistolaiset. Niiden tuottamaa harhaista informaatiota vastutettaessa on tärkeä tuottaa luotettavaa tietoa. Journalisteilla on suuri vastuu siitä, leviääkö virheellinen tieto – usein tätä vastuuta ei kanneta klikkijournalismissa.

Honkasalo mainitsi keskeisiä keinoja antigenderin tuhoisan vaikutuksen minimoimiseksi. Yksi niistä on tehokkaampi tiedonkeruu, jolla saadaan luotettavampaa ja vastaansanomattomampaa dataa disinformaatiota vastaan. Toisena hän mainitsi laajemman käsityksen väkivallasta – nykyinen lainsäädäntö on luotu erilaisiin tarkoituksiin, eikä suojaa parhaalla mahdollisella tavalla sateenkaari-ihmisiä ja heidän tutkijoitaan ja tukijoitaan. Kolmas mainittu keino on vahva yhteistyö Pohjoismaiden välillä mm. hyvien käytäntöjen jakamisessa – Pohjoismaat ovat kuitenkin toistaiseksi onnistuneet säilyttämään valtioina kirkkaan ajatuksen yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä.

Tutkimus ja sateenkaari-ihmisten kohtaaminen

Riikka Taavetti

Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Riikka Taavetin mukaan se, että tutkija on itse sateenkaari-ihminen, voi lisätä vastaajien luottamusta kyselyyn. Vähemmistöön kuuluminen ei kuitenkaan varmista, että tutkija ymmärtäisi syvällisesti toisen vähemmistöryhmän erityisongelmia, ja tuloksena voi olla myös vinoutumaa.

Ruotsalaisen tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden tutkimiseen perustetun Medidan tasa-arvotutkimuksen asiantuntija Christina Ahlzen painotti, että vastaajien kunnioittaminen ja luottamuksen ansaitseminen on ensiarvoisen tärkeää. Vaikka kaikki eivät koe suoraa syrjintää, moni sateenkaari-ihminen on koko ajan varautunut sen mahdollisuuteen ja saattaa jättää kertomatta identiteetistään. Kysymysten vastaajille sopivuuden testaaminen voidaan tehdä esimerkiksi olemalla testivastaajien mukana vastaustilanteessa. Kohderyhmä voisi olla mukana suunnittelemassa kysymyksiä ja myös tulkitsemassa tuloksia.

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen erityisasiantuntija Maarit Huuska käsitteli translapsiin ja –nuoriin liittyviä tutkimuksia.  Hänen mukaansa translapsilla ja –nuorilla ei ole aina sanoja kuvaamaan omaa kokemustaan. Vähemmistöstressi voi olla esteenä kertomiselle omasta identiteetistään avoimesti. Tilanne, jossa kysymyksiin vastataan, voi olla samalla terapeuttinen. Tämä onnistuu Huuskan mukaan erityisesti laadullisessa lähestymisessä. Kirjallisuudessa on kuitenkin esimerkkejä siitä että se onnistuu järkevin valinnoin myös määrällisessä kyselyssä.

Tilastot ja rekisterit sateenkaaritutkimuksen tukena

Konferenssissa oli oma osionsa kansalaisten tietojen tilastointia käsitteleville esityksille. Tilastokeskuksen vanhemman tutkijan Marjut Pietiläisen mukaan sateenkaarinäkyvyys tullut näkyviin tilastoissa lakimuutosten myötä (esimerkiksi translaki). Eurostatin tasa-arvon ja syrjimättömyyden asiantuntija Eugenia De Rosa käsitteli esityksessään kansainvälisen tilastoinnin haasteita. Hänen mukaansa tavoitteena on yhtenäinen viitekehys vertailtavuuden lisäämiseksi. Sille ovat haasteina mm. se, että kielissä eri tapoja jakaa identiteetit (esim. sex/gender vs. sukupuoli) ja se, että käsitteet ovat osin toistensa kanssa päällekkäisiä. Myös se, mitä vastaaja sukupuolellaan tarkoittaa, voi jäädä epäselväksi. Hänen mukaansa kysyttäessä syntymässä määriteltyä ja koettua/nykyistä sukupuolta saavutetaan paras erottuvuus.

Tutkimusjohtaja Marjut Salokannel Helsingin yliopistosta käsitteli henkilötietojen ja tutkimuksen eettisiä ja tietosuojaan liittyviä kysymyksiä. Itsemäärittely on tässä kaikessa keskeinen periaate. Koska sensitiivistä tietoa ei löydy kansallisista rekistereistä tai se on liian epätarkkaa, tietoa on haettava anonyymeilla kyselyillä.

Kyselyissä on taattava mahdollisuus olla vastaamatta, ja toisaalta avoimet vastausmahdollisuudet vähentävät vastausten virhetulkinnan riskiä. Vastaajalle on oltava selvillä datan käyttö, sen liittäminen muihin rekistereihin, sen hävittäminen ja anonymisointi. Anonymisoitua dataa on lain mukaan sallittua käyttää myöhemmissä tutkimuksissa. Pienten yhteisöjen, joissa ihmiset tuntevat toisensa, dataa on vaikea anonymisoida, ja voi aiheuttaa todellisen riskin vastaajille. Riski henkilöllisyyden paljastumisesta on lisääntynyt keinoälyn tehostaman hakuominaisuuden vuoksi. EU-tason kyselyissä riski on pienempi, erityisesti, jos jaottelu pidetään riittävän karkeana. Tanskan sosiaalitieteiden tutkimuskeskuksen varajohtajan Jane Greven mukaan julkinen tutkimus voi liikkua kaiken kaikkiaan vapaammin tietosuojaltaan ongelmallisella alueella.

Kitkaa ja uhkaa tutkimuksessa

Käsiteltäessä yhteistyötä datankerääjien, tutkijoiden ja tutkitun tiedon hyödyntäjien välillä nousi esiin ongelmia, joista osa liittyi virallisten tahojen ja päättäjien suhtautumiseen tähän yhteistyöhön. Esimerkiksi kansalaisjärjestöillä on ollut ongelmia saada dataa virallisilta tahoilta.

Kouluterveyskyselyjen avoimessa datassa sateenkaaridata on piilotettu viime vuodesta lähtien.

Syyt tähän liittyvät kyselytulosten julkistamisen tuottamista negatiivisista vaikutuksista sateenkaarikoululaisiin: sateenkaarivastaisuus vaikuttaa siis jopa tulosten julkaisuun! Vastaajien epäluottamus virallisiin tutkimuksiinkin lisääntyy poliittisen hallinnon muuttuessa suvaitsemattomammaksi.

Intersektionaalisuus ja marginalisoidut ryhmät ja kolikon valoisa puoli

Monissa esityksissä nousi esiin intersektionaalisuuden haaste. Toisaalta joitakin moniperusteisia vähemmistöjä todella vaikea tavoittaa – haavoittuvimmassa asemassa olevilla vastaajilla ei ole aina riittäviä voimavaroja ja luottamusta vastaamiseen. He voivat myös vastatessaankin jättää kertomatta identiteettiin liittyviä asioita.

Toisaalta moniperusteisen tilanteen tilastollinen tarkastelu on haastavaa johtuen siitä, että jo jaettaessa jo valmiiksi suppea materiaali vielä pienempiin alaryhmiin niihin osuu hyvin pieni joukko vastaajia, jolloin tilastollinen merkitsevyys ja olemattomaksi. Tietyt tilastolliset menetelmät ovat varsin hyviä havaitsemaan vaikutuksia, jotka ilmenevät vain tietyssä kombinaatiossa. Merkitsevyyteen vaaditaan kuitenkin suurehko otos.

Toinen toistuva teema oli, että sateenkaari-ihmisten elämään liittyvät positiiviset näkökulmat, kuten resilienssi voivat jäädä varjoon. Positiivisten esimerkkien esiintuonti on tärkeää sekä stigman poistamiseksi että kohderyhmän voimaannuttamiseksi.

Paneelissa

Paneeli, johon itse osallistuin, käsitteli menetelmien, raportoinnin ja rahoituksen kehittämisnäkökulmia. Keskeisimpinä ongelmina metodeissa nostettiin pienet otokset ja kyselyjen inklusiivisuus. Yhtenä ratkaisuna otoskoon pienuudelle nousi kohorttitutkimusten käyttö: Samaa tutkittavaa ryhmää seurattaisiin pitkän ajan kuluessa, jolloin esiin nousisivat myös olosuhteiden muutosten vaikutukset.

Kerroin paneelissa omista kokemuksistani inklusiivisesta identiteetin kysymisestä. Kerroin myös haaveestani nyt hajallaan toimivien tahojen kohtaamispaikkana toimivasta alustasta, jossa sateenkaaritutkimuksen tekijät, datankerääjät, tutkitun tiedon tarvitsijat ja rahoittajat voisivat kohdata. Arvioin, että Pohjoismaiden neuvoston NIKK (Nordisk information för kunskap om kön)-järjestö voisi olla tässä erinomainen toimija.

Lopuksi

Seminaarissa oli niin valtava määrä tärkeää asiaa, että nukkuminen sen päälle oli vaikeaa. Sain sieltä kuitenkin suuren määrän eväitä tuleviin tutkimusprojekteihini. Sain myös vahvistusta eräisiin ratkaisuihini menetelmän ja inklusiivisuuden suhteen. Taukokeskusteluissa oma tutkija- ja vaikuttajaverkostoni laajeni mukavasti.