Yhdenvertaisista korkeakouluista yhdenvertaiseen työelämään

Vasemmalta: Paneelien fasilitoija, QueerMieli-hankkeen kokemusasiantuntija Iivari Herva, Tekniikan Akateemiset TEK:n työelämänasiantuntija Sirkku Pohja, QueerMieli-hankkeen projektipäällikkö Anders Huldén, Yhdenvertaisuusvaltuutetun erityisasiantuntija Jussi Aaltonen, minä, Ammattiliitto PRO:n työympäristö- ja tasa-arvoasiantuntija Tanja Lehtoranta

Osallistuin panelistina tilaisuuteen, jossa julkistettiin opiskelijoiden mielenterveystyötä tekevän Nyyti ry:n koordinoimaan QueerMieli –hankkeeseen liittyvä kysely otsakkeella

”Yhdenvertaisista opiskeluyhteisöistä yhdenvertaisiin työyhteisöihin - millaisin fiiliksin sateenkaariopiskelijat astuvat työelämään?”

Tilaisuus pidettiin Tekniikan akateemiset TEK:n tiloissa.

Kyselyn tulokset toivat esiin kokemuksia harjoittelupaikoilta ja ajatuksia lähestyvästä työpaikan hakemisesta. Noin puolessa harjoittelupaikoista yhdenvertaisuus ja tasa-arvo oli otettu huomioon riittävästi. Oppilaitosten tavassa huolehtia työharjoittelupaikan yhdenvertaisuuskysymyksistä oli paljon toivomisen varaa. Vaikka kokonaiskuva oli harjoittelussa varsin hyvä, siellä kohdattiin myös syrjintää. Tästä merkittävä osa kohdistui sukupuolivähemmistöihin kuuluviin, joista 20 % ilmoitti kokeneensa sellaista.

Kysyttäessä ajatuksia tulevasta työpaikasta yli puolet kertoi jännittävänsä, miten hänen identiteettiinsä suhtauduttaisiin. Pelko oli yleisintä tietojenkäsittely- ja tietoliikennealalla ja vähäisintä luonnontieteellisellä alalla. Mukana olivat vain korkea-asteen opiskelijat.

Tilaisuuteen liittyi kaksi paneelia. Ensimmäiseen osallistuivat opiskelijat ja oppilaitosten edustajat. He kertoivat vaihtelevista käytännöistä sateenkaariopiskelijoiden tukemiseksi. Keskeisinä siinä näyttäytyvät opettajat, opettaja- ja opiskelijatutorit sekä opiskelijahuolto. Panelistit painottivat kaikkien opiskelijarajapinnassa työskentelevien koulutusta riittävän osaamisen takaamiseksi sateenkaariopiskelijan kohtaamisessa.

Toinen paneeli, johon itsekin osallistuin, koostui työelämäosaajista. Siinä todettiin, että sateenkaariopiskelijalla tulee olla turvallinen olo niin oppilaitoksessa, harjoittelussa kuin työpaikallakin. Se edellyttää organisaation johdon sitoutumista inklusiivisuuteen, se kun on lain mukaankin päävastuussa. Kokonaisuus edellyttää myös esi- ja luottamus- sekä työsuojeluhenkilöiden osaamista niin, että heitä on turvallista lähestyä haastavien tilanteiden tullessa eteen.

Esiin nousi muuallakin tutuksi tullut ongelma siitä, että monet hyvää tarkoittavat työorganisaation jäsenet pelkäävät käyttävänsä satuttavaa sanastoa, ja siksi moni juttu saattaa jäädä selvittämättä. Tähän auttaa osaltaan koulutuksen lisäksi organisaation hyvin suunniteltu viestintä, joka tarjoaa normikriittisiä ja sensitiivisiä sananvalintoja ajatusten stimulantiksi.

Paneelissa nousi esiin viime aikoina noussut yhdenvertaisuustyön vastustus. Esimerkiksi DEI-koulutusta on täytynyt markkinoida uudelleen, kun sitä vastaan esitetty kritiikki on saanut työpaikkoja unohtamaan, että kyseessä on lakisääteinen velvoite. Työelämästä kuuluu myös viestejä, että pikku hiljaa kehittynyttä häiritsevään puheeseen puuttumista on alettu korvata puheella sananvapaudesta.

Toisaalta panelistit toivat esiin, että monella työpaikalla yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö on vasta alkanut, ja voi olla, että iso pyörä pyörii edelleen parempaan suuntaan. Lakiin perustuva työ auttaa pitämään mielessä, että elämme edelleen Suomessa emmekä Trumpin hallinnon hallitsemassa Yhdysvalloissa.