FPES 60 v – Tukholmassa sisaria juhlimassa

Transjärjestö Dreamwear Club DwC ry (tästä lähtien DwC) sai kutsun ruotsalaisen FPES-transjärjestön 60-vuotisjuhlallisuuksiin. Luonnollisesti paikalle olisi kaivattu DwC:n hallituksen jäseniä, jotka olivat kuitenkin kaikki estyneitä osallistumaan juhlaan. Niinpä edustin järjestöä entisenä puheenjohtajana ja muutenkin vuosikausia aktiivisesti yhteistyötä tehneenä järjestön jäsenenä.

FPES:n 60-vuotinen historia tiiviisti

FPES:n perustamisen taustalla oli amerikkalaisen Virginia Princen heterotransvestiiteille perustama Full Personality Expression (FPE)-järjestöjen verkosto, johon ruotsalainen Anette Hall oli ottanut yhteyttä. Tuloksena tästä syntyi vuonna 1966 lähinnä pohjoismaissa toiminut Full Personality Expression- Northern Europe (FPE-NE). Sen perustajajäsenenä oli myös suomalainen Helena Ek.

FPE-NE toimi yhdistyksenä vuoteen 1982 asti, jolloin se organisoitiin uudelleen alueellisesti maittain. Jäsenlehti Feminform oli edelleen kaikille yhteinen.

1980-luvun lopulla järjestön sisällä ilmeni erimielisyyksiä toiminnan periaatteista, jolloin

Ruotsiin perustettiin itsenäinen yhdistys nimellä FPE-Sverige (FPE-S). Feminform-jäsenlehdestä tuli samalla kokonaan ruotsinkielinen.

Yhdistys on pitänyt säännöllisiä kokouksia, pääasiassa Tukholmassa, yhden tai kaksi viikonlopputapaamista vuodessa muualla maassa ja suurempia juhlia Tukholmassa. Lisäksi ympäri maata on paikallisosastoja.

Vuonna 1993 perustettiin FPES:n tutkimusrahasto AFTO. Se julkaisi pian ensimmäisen ruotsinkielisen kirjan aiheesta, piti seminaareja, joihin osallistui paljon ammattilaisia ​​Ruotsin lääkäriliitossa. AFTON kautta julkaistiin artikkeleita kansainväliseen ja ruotsalaiseen ammattilehdistöön. Nykyään AFTO:ssa toimii kahdeksan jäsenistöön kuuluvaa tieteellisestä tutkimuksesta kiinnostunutta tai asiantuntijaa (lääkärit, psykologit jne.).

Vuonna 1996 perustettiin transvestiittien kumppaneiden tukiryhmä. Tämä toiminta on laajentunut nyttemmin kattamaan muutkin omaiset.

Vuonna 2001 FPES laajeni toimintaansa myös poliittiseen työskentelyyn järjestämällä yhdessä Ruotsin sateenkaarijärjestöjen keskusjärjestö RFSL:n ja valtiopäivien sateenkaariryhmän kanssa seminaarin tiedottaakseen valtiopäivien jäsenille transihmisten tilanteesta ja ongelmista.

Nykyään järjestö osallistuu osastoineen ja seminaareineen Pride-tapahtumiin ja useisiin vastaaviin tapahtumiin ympäri maata. FPES on nyt säännöllinen yhteyselin Ruotisin hallituksen valmistellessa sateenkaarialueen uudistuksia.

Vuonna 2009 yhdistykselle hyväksyttiin uudet säännöt ja sen nimi muutettiin Transföreningen FPES:ksi. Jäsenyyden perusteita laajennettiin samalla, ja yhdistys on nyt avoin kaikille, jotka haluavat työskennellä sen tarkoituksen puolesta kaikkien transihmisten hyväksi.

Yhteistyö DwC:n kanssa

DwC:n väki tapasi pohjoismaisia sisariaan Tanskassa järjestetyissä Eurofantasia-tapaamisissa vuosina 1993 ja 1994. En ole tietoinen, mitä kaikkea tuolloin puhuttiin, mutta kovin samanlaisia olivat järjestöjen askelet tuosta eteenpäin. Mm. oma, osin läheisiin kohdistuva tutkimustoiminta ja kumppanien vertaistoiminta aloitettiin molemmissa samoihin aikoihin – poliittinen aktiivisuus alkoi FPES:ssä jonkin verran aiemmin kuin DwC:ssä. Puolivuosittaiset valtakunnalliset tapaamiset ja sittemmin esiin noussut poliittinen vaikuttaminen yhdistävät myös järjestöjä.

Myöhempi kehitys johti molemmissa agendan ja jäsenkunnan laajentumiseen laveammin sukupuolen moninaisuutta edustavaan suuntaan.  FPES on ollut näistä kahdesta suurempi ja myös huomattavasti paremmin julkisilla varoilla tuettu.

Järjestöillä on ollut yhteisiä tapaamisia Suomenlahden molemmin puolin, ja olemme tavanneet toisiamme muutenkin esimerkiksi pohjoismaisissa ja eurooppalaisissa konferensseissa. Suunnitteilla on myös transihmisiin liittyvä tutkimusyhteistyö.

Juhlatunnelmia

Matkustin Tukholmaan Helsingistä laivalla ja asetuin Scandic Hotel Klaraan, joka on lyhyen matkan päässä toisaalta matkakeskuksesta että juhlan pääpaikasta, Hotelli Freysta Bryggargatanilla Tukholman keskustassa.

Juhlapäivä alkoi lounaalla ja jatkui samassa paikassa keskustelutilaisuutena, jossa haastateltiin monia järjestössä aktiivisesti toimineita henkilöitä. Kiinnostuksen kohteena oli erityisesti kunkin haastateltavan tai hänen kumppaninsa ulostulo. Lisalla se oli tapahtunut vähittäin jo kauan sitten, Marisolilla taas vasta joitakin vuosia sitten. Ann-Marie kertoi puolisonsa Tina-Håkanin ulostulosta työpaikalla ja venezuelalaistaustainen transmies Gabriel ahtaasta paikasta kahden kulttuurin puristuksessa.

Ann-Marie haastateltavana.

Tämän lisäksi Lisa kertoi urastaan animaatioiden tekijänä, ja saimme nähdä hänen ”ulostulonsa” hänen 1990-luvulla tekemänsä animaation muodossa. Tyttärensä kanssa Lisa teki elämästään ja ulostulostaan, dokumenttielokuvan, jonka ensi-ilta oli elokuvateatterissa vuonna 2021, ja se on esitetty SVT Playssa.

Marisol on miesnimellään tunnettu kirjailija, näytelmäkirjailija ja kääntäjä. Hän kertoi mm. kirjoittamastaan transvestiitin elämäänsä ja ulostuloaan kuvaavasta trilogiasta.  

Ohjelmaan kuului myös norjalaisen sisarjärjestön Forbundet for transpersoner i Norge (FTPN) edustajien haastattelu. Järjestö on itsenäistynyt erinäisten vaiheiden jälkeen yhteispohjoismaisesta FPE-NE-järjestöstä. Edustajat kertoivat Norjan tilanteesta, jossa oli paljon yhteistä muiden pohjoismaiden tilanteeseen verrattuna – erityisesti oikeistolaisen antigender-liikkeen hyökkäysten muodossa.

Pidin pienen puheenvuoron tilaisuudessa, jossa luovutin FPES:n puheenjohtaja Helena Berglundille DwC:n 25-vuotishistoriikin – järjestössä tosin ei taida olla kovin paljon suomen kieltä osaavia jäseniä, vaikka heitäkin toki tapasin. Toisena lahjana lähetin englanninkielisen PowerPoint-esityksen ristiinpukeutujakyselymme tuloksista ja toivoin sen innostavan tekemään jotain vastaavaa myös Ruotsissa.

Iltajuhla pidettiin House of Q –nimisessä gay-ravintolassa lähellä Tallink-Siljan terminaalia. Sinne minut johdatteli bussilla ja jalan eräs minua paremmin tienoita tunteva FPES:n jäsen. Siellä saattoi keskustella vapaasti eri asioista illallisen aikana tilaisuuteen osallistujien kanssa.

Juttutuokio FPES:n läheisjäsenten kanssa.

FPES:n puheenjohtaja Helena Berglund puheenvuoroa pitämässä.

Kerroin norjalaisille vieraille ristiinpukeutujakyselystämme ja lupasin lähettää heillekin englanninkielisen PowerPoint-esityksen siitä. Heillekin esitin toiveen, että aiheesta laadittaisiin kyselyt eri maissa, mihin olisi ehkä mahdollista saada myös pohjoismaista rahoitusta ammattitutkijan palkkaamiseksi.

Norjalaiset vieraat esittivät huikean ja erikoisen kalastajien laulun – eiköhän verkot sen avulla ylös aikanaan saatu.

Ilta vaihtui jo yöksi ja taustamusiikki niin äänekkääksi, että päätin vaihtaa lopuksi keskustelut tanssiaiskeleihin. Seutu oli sen verran syrjäistä, että en ajatellut palata takaisin hotellille julkisilla kulkuvälineillä ja kävelemällä syrjäkujia. Niinpä hakeuduimme yöpymispaikkoihimme takseilla, minä Tina-Håkanin ja Ann-Marien kanssa, jotka sattuivat yöpymään samassa hotellissa.

Paluu yhdenvertaisuustyön merkeissä

Sunnuntaina minulla oli hyvin aikaa nauttia Tukholman kauniista maisemista ja tehdä ostoksia ennen laivalle siirtymistä. Laivalla päädyin pubiin seurailemaan karaoke-esityksiä, jolloin eräs siellä ollut henkilö tervehti iloisesti ja kertoi olevansa minun Linkedin-seuraajani. No, ilta menikin rattoisasti jutellessa kokemuksista eri maissa ja miettiessä yhdenvertaisuuden toteutumista ja esteitä sille.