Ministerin pyöreässä pöydässä sateenkaarioikeuksia edistämässä

Osallistuin tänään 27.5.2026 tasa-arvoministeri Sanni Grahn-Laasosen sateenkaarijärjestöille järjestämään pyöreän pöydän tapaamiseen. Se pidettiin Valtion juhlahuoneiston eli Smolnan upeissa tiloissa Etelä-Esplanadilla – pöytä tosin oli kulmikas pyöreän sijasta. Paikalla oli edustus toisesta kymmenestä sateenkaarijärjestöstä. Niiden lisäksi oli paikalla Tasa-arvovaltuutettu ja Yhdenvertaisuusvaltuutetun edustaja sekä virkahenkilöitä Oikeus- ja Sosiaali- ja terveysministeriöistä.

Nykyhallituksen aikana edistystä ei ole juuri odotettavissa, taka-askelten estämisessäkin on kova työ. Tasa-arvoministeri tuntui olevan hyvin myönteinen sateenkaarioikeuksien edistämiselle, mutta se ei kauheasti paina hallituskumppaneiden kammetessa tilannetta sateenkaari-ihmisten oikeuksien kannalta huonompaan suuntaan. Keskustelua käytiin siksi käytännössä toimista, jotka on mahdollista toteuttaa hallitusohjelmasta riippumatta ja toisaalta tulevaisuudessa seuraavien hallitusten aikana.

Tällaisesta pitkäjännitteisestä kehittämistyöstä ministeri mainitsi mm. koulutuksen, jolla autetaan antigenderin tunnistamista valtionhallinnossa – monessa kansainvälisessä yhteistyössä eteen tulevassa tilanteessa tulee vastaan tämän hyvin organisoidun agendan tavoitteiden ujuttamista mukaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston neuvotteleva virkamies Hanna Onwen-Huma kertoikin esityksessään esimerkin tällaisesta ujuttamisesta, kun Yhdysvallat yritti saada YK:ssa naisten oikeuksiin liittyvään sopimukseen kirjauksen, että siinä naisilla tarkoitettaisiin vain syntymässä tytöiksi määritellyt.

Toisena alustajana erityisasiantuntija Mia Luhtasaari Oikeusministeriöstä kertoi hankkeista ja rakenteista, joilla EU:ssa pyritään edistämään sateenkaari-ihmisten oikeuksia. Siinä suunnassa tapahtunut kehitys vaikuttaa rohkaisevalta ja antaa tukea pitkäjännitteiselle sateenkaarioikeuksien edistämiselle.

Näiden alustusten jälkeen jokaisella järjestöllä oli aikaa kolme minuuttia esitellä itsensä ja nostaa esiin keskeisimmän tavoitteen järjestönsä kannalta. Aiheet vaihtelivat sen perusteella, mutta eräät teemat toistuivat puheenvuorosta toiseen.

Yksi toistuvista aiheista oli vihapuheen määrän kasvu: Maga-amerikkalainen retoriikka ja käsitys sananvapaudesta ovat hivuttautuneet Suomeenkin, ja se näkyy kotimaisessa keskustelussa koventuneina äänenpainoina. Omissa kyselyissäni on mm. ilmennyt, että lainsäädännön edellyttämää puuttumista syrjivään puheeseen on ruvettu kuittaamaan sananvapautena – ikään kuin eläisimme amerikkalaista todellisuutta. Suomi on saanut suosituksen Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaiselta komissiolta (ECRI) puuttua vihapuheeseen, maamme lainsäädäntö on tässä asiassa Länsi-Euroopan löperöimpiä.

Toinen ECRI:n suosituksen saanut asia on intersukupuolisten lasten muulla kuin lääketieteellisellä perusteella annettujen hoitojen kieltäminen. Ministeri kertoi oman kantansa, että asiaa pitäisi säädellä lailla, mutta saaneensa sille vastustusta ministeriössä ja monien terveydenhuollon edustajien keskuudessa: heidän mielestään asia pitäisi järjestää terveydenhuollon oman järjestelmän sisällä hoitosuosituksin. Ministeri esitti, että asiaa voitaisiin edistää lainsäädännöllä, jossa kiellettäisiin kategorisesti ei-lääketieteellinen lapsen kehoon kajoaminen. On selvää, että tällainen esitys kokisi vahvaa vastustusta erityisesti siksi, että se koskisi samalla myös poikien ympärileikkausta. Terveydenhuollon puolella tehtävänä järjestelynä ministeri esitti keskeisten terveydenhuollon päättäjien ja järjestöjen yhteistä foorumia, jossa luotaisiin intersukupuolisten lasten oikeuksia kunnioittavat hoitosuositukset.

Muita puheenvuoroissa nostettuja tavoitteita oli alle 18-vuotiaiden juridinen sukupuolen vahvistaminen ja transtutkimuksia ja -hoitoja tarjoavien yksiköiden kattavuuden lisääminen. Hoitokapasiteetin ongelmiin esitettiin kolmannen alueellisen yksikön perustamista Helsingin ja Tampereen lisäksi. Lainsäädäntö ei estä vanhentuneeksi pian jäävä transasetus pois sulkien yksityisen palveluntarjoajankaan ilmaantumista markkinoille.

Eheytyksen kriminalisointi oli usein puheenvuoroissa toistuva aihe. Asiastahan on olemassa riittävästi allekirjoituksia kerännyt kansalaisaloite ja Eduskunnan sitä puoltava tahto. Asiaa ei ole kuitenkaan edistetty sitä käsittelevässä ministeriössä, syynä ministerin ja eräiden hallituspuolueiden poliittisen tahdon puute. Tästäkin teemasta on ECRI:n suositus edistää eheytyskieltoa.

Sateenkaariperheet ry nosti esiin perheellistymiseen liittyviä oikeudellisia tavoitteita. Niistä keskeisin on useamman kuin kahden vanhemman tunnustaminen, joka antaisi oikeudet vanhemmuuteen kaikille todellisille vanhemmille useissa monimuotoisissa perhemuodoissa.

Lähes jokainen puheenvuoron pitäjä kuulutti perään kansallista sateenkaaripoliittista toimintaohjelmaa. Tällaisella ohjelmalla kyettäisiin kehittämään sateenkaari-ihmisten oikeuksia pitkäjännitteisesti ja vähäisemmällä poliittisten konjunktuurien aiheuttamalla turbulenssilla. Tällainen ohjelma sisältäisi myös järjestelmällisen seurannan ohjelman etenemisen tueksi.

Puheenvuoroissa nousi esiin myös huoli Yhdenvertaisuus- ja Tasa-arvovaltuutettujen toimistojen yhdistämishankkeesta. Sen lisäksi, että ohjaa eri lainsäädäntö, on suuri riski sille, että valvontatyöhön tarvittavia, jo nyt riittämättömiä resursseja vähennetään.

Tapahtuman osanottajat. Kuva: Sosiaali- ja terveysministeriö

Itse nostin monen muun järjestön rinnalla keskeiseksi tavoitteeksi kolmannen juridisen sukupuolen, josta kansalaisjärjestöjen laatima kansalaisaloite sai tarvittavan määrän allekirjoituksia. Koska sen käsittely laiksi tämän eduskuntakauden aikana ei ole realistista, se tullaan luovuttamaan Eduskuntaan vasta seuraavalla kaudella.

Toinen nostamani ei-binäärien ihmisten elämää helpottava asia on sukupuolineutraali henkilötunnus. Suomi on velvoitettu Euroopan tietosuoja-asetuksen (GDPR) takia luopumaan turhia tunnisteita (ikä, sukupuoli) sisältävästä henkilötunnuksesta, ja olin mukana edistämässä tätä projektia edellisen hallituksen aikana. Nyt hanke on pysähtynyt ties minkä pituiseksi ajaksi.

Valotin myös vähän edustamani Dreamwear Club DwC ry:n historiaa. Siinä yksi keskeinen merkkipaalu on ollut transvestisuuden poistaminen tautiluokituksesta kansallisella päätöksellä. Tämä tapahtui järjestön ja senaikaisen tasa-arvoministeri Stefan Wallinin tiiviissä yhteistyössä hallitusohjelmista ja monista asiaa vastustaneista byrokraattisista koukeroista huolimatta.

Tässä yhteydessä kerroin havainnostani sosiaalisessa mediassa vellovasta vihapuheesta: X:n ja Metan moderointi reagoi, jos joku kutsuu seksuaalivähemmistöön kuuluvaa mielenvikaiseksi. Moderointi ei kuitenkaan kata sukupuolivähemmistöjä. Syynä on transsukupuolisuuden sisältyminen mielenterveyden häiriöihin käytössä olevassa ICD-10-tautiluokituksessa. Suomen piti siirtyä uudistettuun ICD-11-luokitukseen jo vuonna 2023, ja uusi translakikin on muotoiltu sen kanssa yhteensopivaksi. Nyt näyttää, että joudumme odottamaan tätä muutosta ainakin pari vuotta. ICD-11:ssa transidentiteetit eivät ole enää lainkaan tautiluokkia, ja niihin mahdollisesti liittyvä dysforia on sijoitettu seksuaaliterveyden, ei mielenterveyden luokkaan.

Olisikohan tasa-arvo- ja Sosiaali- ja terveysministerillä tässä asiassa jonkinlaista sananvaltaa. Mallia siitä, miten asioita voidaan edistää, voisi ottaa edeltäjältä 15 vuoden takaa.