Sukupuolet todellisen tarpeen mukaan

Viime aikoina on noussut esiin tarve kolmannelle juridiselle sukupuolelle. Kyseessä olisi kaatoluokka, jota voisivat käyttää kaikki ne, jotka eivät koe miehen tai naisen juridiset sukupuolet eivät sovi. Tarkastelen tässä tekstissä sellaisia ihmisryhmiä. Näitä tarpeita voi syntyä sekä kehollisen että kokemuksellisen sukupuolen perusteella.

Suomessa sukupuoli määritellään ja merkitään väestörekisteriin lapsen syntyessä ulkoisten sukupuolitettujen piirteiden perusteella joko mieheksi tai naiseksi. Useimmissa tapauksissa tämä määrittely vastaa uuden kansalaisen tosiasiallista sukupuolta. Kun henkilöllisyyden ilmaiseviin virallisiin dokumentteihin merkitty sukupuoli eroaa henkilön tosiasiallisesta sukupuolestaan, se voi hankaloittaa hänen elämäänsä monin tavoin. Merkinnän korjaaminen hänen sukupuoltaan vastaavaksi vähentää näitä ongelmia.

Juridisella sukupuolimerkinnällä tarkoitetaan väestötietorekisteriin merkittyä sukupuolta. Juridinen sukupuoli näkyy passissa ja henkilökortissa kirjaimin M (male, mies) tai F (female, nainen). Henkilötunnus on koodattu niin, että miehillä tunnuksen loppuosan kolme ensimmäistä numeroa muodostavat parittoman ja naisilla parillisen luvun. Järjestelmä ei tunne henkilöä, joka ei ole mies eikä nainen.

Ei-binäärisyys

Kun oma sukupuolikokemus ei ole yksiselitteisesti mies tai nainen, puhutaan joko muunsukupuolisuudesta tai ei-binääristä sukupuolesta – binäärillä tarkoitetaan tässä yhteydessä kaksinapaista jakoa miehiin ja naisiin. Ei-binääri sukupuolikokemus voi olla jotain miehen ja naisen väliltä. Näille identiteeteille on suuri määrä eri nimiä (androgyyni, tomboy, demimies/nainen…). Sekä mieheksi että naiseksi itsensä kokeva voi käyttää itsestään käsitettä kaksisukupuolinen (bigender) ja ajallisesti vaihtelevasta identiteetistä on yleisin nimitys sukupuoliliukuva (gender fluid). Ne transvestiitit, joilla sukupuolikokemus ulottuu sekä syntymässä määritetyn että ”toisen” sukupuolen alueelle, kuuluvat määritelmän mukaan ei-binäärisiin.

Sukupuolettomalla (agender) kokemuksen suhde mieheen ja naiseen voi myös puuttua kokonaan, ja se voi perustua johonkin muuhun. Osa haluaa nimetä oman sukupuoli-identiteettiinsä sukupuolijärjestelmää haastaen, jolloin identiteettikäsite voi olla esimerkiksi gender queer tai qender fuck.

Edellä mainitut identiteettinimikkeet eivät muodosta systemaattista ja toisensa poissulkevaa järjestelmää. Kutsun tällaisia nimikkeitä kulttuurisiksi sukupuoli-identiteeteiksi, ja niitä on eri kulttuureissa omanlaisiaan. Niihin identifioituminen ei ole tietenkään täysin sattumanvaraista, vaan tietynlaista sukupuolikokemusta edustavat ihmiset samaistuvat sitä lähimmin vastaavaan identiteettinimikkeeseen. Sama nimike voi kuitenkin tarkoittaa eri ihmisille vähän eri asiaa, ja perusteet identifioitua niihin vaihtelevat henkilöiden välillä. Kun keskusteluissa nousevat esiin ”kymmenet” ja ”tuhannet” eri sukupuolet, kyse on etupäässä nimenomaan näistä. Länsimaisessa kulttuurissa nimikkeet vaihtuvat suhteellisen nopeasti. Esimerkiksi ei-binäärisistä ihmisistä käytettiin vielä pari vuosikymmentä sitten nimitystä transgender, jolla viitataan englannin kielessä nykyään transsukupuolisiin.

Muunsukupuolisuus ei ole päähänpisto, muoti-ilmiö tai vaihe, kuten valitettavan usein asiasta väitetään. Ei-binäärisyys on näkynyt ihmiskunnan historiassa jo vuosituhansia. Sen eri ilmaisuja ja ei-binäärisiä sukupuolimäärittelyjä tunnetaan useissa eri kulttuureissa, joissa näillä identiteeteillä on oma, usein arvostettu sosiaalinen asemansa.

Osalle ei-binäärisistä ihmisistä identiteetti on selvä jo pienestä pitäen. Osalle se selkeytyy myöhemmin – tyypillisesti murrosiässä, jolloin sitä ennen suhde ympäristön tarjoamiin sukupuoliin on sekava tai epämukava. Osalla etsiminen jatkuu koko elämän. Vanhemmilla sukupolvilla elinikäinen epämukavuuden tunne ja etsintä olivat erityisen yleisiä, koska kulttuurissamme ei ollut olemassa omaa kokemusta vastaavaa samaistuttavaa identiteettiä.

Miten näkyy?

Koska Suomessa on voimassa kaksi juridista sukupuolta ja myös henkilötunnus on binääri, ei-binäärisyyttä ei voi tunnistaa virallisista henkilöllisyystiedoista. Tässä suhteessa ei-binäärit ihmiset ovat yhteiskunnalle näkymättömiä.

Ei-binäärisyyttä ei voi nähdä tai todeta varmuudella mistään ulkoisista ominaisuuksistakaan (esim. vaatetus, hiustyyli, meikkaus/meikittömyys, ääni, nimi), koska ei-binäärisyys ei automaattisesti tarkoita sukupuolineutraalia ilmaisua tai androgyynisyyttä. Osa ei-binääreistä ihmisistä ilmaisee itseään feminiinisesti, osa maskuliinisesti ja osa taas neutraalisti. Ilmaisu voi olla myös jotain näiden kaikkien väliltä tai yhdistelmä näitä kaikkia ja vaihdella niiden välillä. Osa ei-binääreistä ihmisistä kokee kehoristiriitaa, ja on siksi muokannut kehoaan lääketieteellisesti syntymässä määritellyn sukupuolen mieleen tuovia kehonpiirteitä häivyttääkseen.

Ei-binäärisyyden kohtaaminen

Ei-binäärisyys on usein muille ihmisille vaikeasti ymmärrettävää ilman eri selityksiä, sillä yhteiskuntamme on muodostunut hyvin kaksijakoisesti nainen-mies -ajattelumallin mukaan. Ongelmia aiheuttaa se, että ihmisillä on tarve sukupuolittaa vuorovaikutuksen toinen osapuoli hänen olemuksensa perusteella. Ei-binäärisille ei ole perinteistä ”sosiaalista lokeroa”, johon heidät sijoittaa.

Ei-binäärisyyydestä on saattanut muodostua siihen pinnallisesti tutustuneille ihmisille oma normatiivinen käsityksensä, johon kuuluu korostetun sukupuolineutraali olemus. Kun näin ajatteleva ihminen kohtaa ei-binääriksi identifioituvan kanssaihmisen pinkissä pitsimekossa ja rusetti päässä, hän voi kyseenalaistaa kohtaamansa ihmisen identiteetin – ymmärtämättä tässä tapauksessa sukupuoliliukuvuuden ilmenemistä.

Ei-binääristen ihmisten kokema syrjintä ja viharikokset

Suomessa tasa-arvolain mukaan syrjintä on kielletty sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun ja kehon sukupuolitettujen piirteiden perusteella. Tasa-arvolain mukaan sukupuoli-identiteetti tarkoittaa henkilön omaa kokemusta sukupuolesta.

Ei-binäärit joutuvat tasa-arvolain kieltämien häirinnän, syrjinnän ja myös suoranaisen väkivallan kohteeksi johtuen vihasta, joka kohdistuu siihen, että he rikkovat sukupuolinormeja. Tyypillinen aloituskommentti syrjijältä tai viharikoksen tekijältä on: “Oletsä mies vai nainen?” Muunsukupuolisuutta kuvataan usein mielenvikaisuudeksi, ja tätä käytetään hyväksi retoriikassa kaikkia sukupuolivähemmistöihin kuuluvia vastaan. Asiaa ei helpota se, että jo ajat sitten vanhentuneessa tautiluokituksessamme trans- ja muunsukupuolisuus ovat edelleen mielenterveyden häiriöiden luokassa.

Ei-binäärisiin kohdistuvia viharikoksia ei voi havaita virallisista tilastoista, koska palvelujärjestelmät ja sitä kautta rikosten kirjaus ja tilastointi on binäärin nainen-miesjaottelun mukaista. Tämä on suuri ongelma, sillä binääriset yhteiskunnan rakenteet ja palvelut sekä ihmisten asenteet ylläpitävät näkymättömyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta ja mahdollistavat moninaisen syrjinnän.

Intersukupuolisuus

Intersukupuolisuudella tarkoitetaan tilaa, jossa keho ei ole yksiselitteisesti feminiininen tai maskuliininen. Intersukupuolisuuden taustalla ovat erilaiset kromosomivariaatiot ja erot hormonitoiminnassa.

Intersukupuolisen sukupuoli-identiteetti vaihtelee. Se voi olla mies tai nainen, tai jos kehoa on muokattu tahdonvastaisesti, myös transmies tai –nainen. Osalla identiteetti on ei-binääri, ja monella vain intersukupuolinen.

Intersukupuoliset kohtaavat binäärin sukupuolijärjestelmän julmat kasvot jo heti syntymässä, jos heitä yritetään muokata jommankumman binäärisen sukupuolen mukaiseksi kehollisesti – eräät sen kokeneet vertaavat tätä tahdonvastaista kehoon kajoamista raiskaukseen.

Muutoin intersukupuolisten kokema kohtaaminen ja syrjintä muistuttavat ei-binäärien kokemia, koska heilläkään ei ole perinteistä sosiaalista lokeroa, johon kanssaihmiset voisivat heidät sujuvasti sijoittaa. Vihamielinen retoriikka ei kuitenkaan yleensä esitä intersukupuolisuutta mielenvikaisuutena, koska suuri yleisökin tietää sen liittyvän biologisesti selitettävissä oleviin ilmiöihin.

Muutostarpeet lainsäädäntöön

Ei-binäärit ihmiset kokevat syrjintää ilmenee monessa arkisessa tilanteessa, koska heidän väestötietojärjestelmään merkitty sukupuolensa ei vastaa heidän tosiasiallista sukupuoltaan. Ongelmia syntyy myös silloin, kun ulkoinen olemus ja virallinen merkintä ovat keskenään ristiriidassa. Ei-binäärien ja intersukupuolisten ihmisten kohdalla syntyy ongelmia myös silloin, kun ulkoinen olemus ei vastaa ylipäänsä vallassa olevia sukupuolinormeja. Juridisen sukupuolen korjaaminen edellyttää sukupuolitetun henkilötunnuksen muuttamisen, mikä on yksilölle hankala ja yhteiskunnalle turhaa byrokratiaa tuottava prosessi.

Kolmas juridinen sukupuolimerkintä poistaa tai ainakin vähentää edellä kuvattuja ongelmia. Kolmas juridinen sukupuolimerkintä vahvistaa binäärisiin sukupuoliin kuulumattomien suojaa tasa-arvolain kieltämää sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää vastaan. Tuomalla ei-binäärit ja intersukupuoliset ihmiset näkyviin muiden kanssa yhdenvertaisina kansalaisina se vahvistaa heidän perus- ja ihmisoikeuksiensa toteutumista, terveyttä ja hyvinvointia sekä osallisuutta yhteiskunnassa.   

Muutoksen askelmerkit

Sukupuolimerkinnän muutos on toteutettu useimmissa maissa ottamalla käyttöön merkintä X merkintöjen F ja M rinnalle. Yleensä tämä perustuu itsemääräämisoikeuteen eli se tulee voida ottaa käyttöön omalla ilmoituksella. Tästä seuraa myös se, ettei merkintää anneta automaattisesti vauvoille, joiden sukupuolen määritys ei onnistu perinteisesti kehollisista sukupuolipiirteistä päättelemällä.

EU edellyttää henkilöpapereihin kenttää sukupuolimerkintää varten, mutta kenttä voi olla myös tyhjä. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO hyväksyy X-sukupuolimerkinnän passeihin.

Sukupuolimerkintä pitää muuttaa lainsäädännössä samalla kertaa sekä juridisen sukupuolen että henkilötunnuksen osalta. Henkilötunnuksen muuttaminen sukupuolimerkintää vailla olevaksi on ollut vireillä jo vuosia, mutta hanke on hautautunut poliittisen tahdon puutteeseen. Tärkeimmät perusteet muutokselle ovat tietoturvassa ja tunnusten rajallisessa määrässä, eikä muutoksessa ole ollut pohjimmiltaan kyse ei-binäärien ihmisten tukemisesta.

Asteittaista ja itsemäärittelyperusteista mahdollisuutta ottaa tuleva neutraali tunnus käyttöön on vastustettu sillä, että tällöin ei-binäärien ihmisten sensitiiviseksi tiedoksi luokiteltu sukupuoli-identiteetti paljastuisi vanhojen tunnusten joukosta. Ajatus on omituinen: Kenenkään ennen muutosta syntyneen ei olisi pakko ottaa uutta tunnusta, ja henkilö, joka niin tekee, nimenomaan haluaa ilmaista sillä sukupuoli-identiteettiään tai vastustaa muuten turhaa sukupuolittamista.

Ikäraja on mielekästä pitää samana kuin binäärissä sukupuolen juridisessa vahvistamisessakin. Nykyinen ikäraja on kuitenkin muokattava nuorten oikeudet huomioon ottavaksi molemmissa tapauksissa.

Huomioon otettavaa

Uusi sukupuolimerkintä ei tuota valtavan suuria muutostarpeita muissa laeissa, koska lainsäädäntöä on muokattu sukupuolimerkinnöistä riippumattomaksi translakimuutoksen yhteydessä. Suuri ongelma tässä on asevelvollisuuden sukupuoliperusteisuus. Sen muuttamiselle on kertynyt painetta muistakin suunnista, joten luulen asian voitavan hoitaa ajan kanssa.

Osa intersukupuolisista kokee hyötyvänsä kolmannesta sukupuolesta, kun taas osa kokee sen liian osoittelevaksi. Heidän ratkaisunsa ongelmaan olisi koko sukupuolimerkinnän poistaminen.

Hallinnolliset ja poliittiset ajopanokset

Monet kansainväliset ihmisoikeustoimijat ovat antaneet suosituksia vähintään kolmannen sukupuolen mukaan ottamiseksi kansalliseen lainsäädäntöön. Näitä ovat olleet

·       Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous 

·       Euroopan neuvoston Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komitea ECRI

·        YK:n itsenäinen itsenäinen seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän asiantuntija

·       Euroopan komission hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoa koskevassa strategia

Maailmalla kolmas – Saksan kohdalla myös neljäs – sukupuoli on tullut mukaan lainsäädäntöön lisääntyvässä määrin. Viimeaikainen konservatiivinen poliittinen vastahyökkäys on aiheuttanut tässä jonkin verran takaiskuja.

Monet toimijat suosittavat sukupuolimerkinnän muutosoikeutta myös alaikäisille, mikä koskisi luonnollisesti myös X-sukupuolta. Itsemääräämisperiaatetta on toteutettu eri maissa eri ikärajoin, 16 vuotta on aika yleinen ratkaisu. Joissakin maissa juridinen muutos on mahdollinen jopa 6-vuotiaasta lähtien yhdessä vanhempien kanssa.

Suomessa asiasta on puhuttu virallisella tasolla vähän. Oikeusministeriön vuonna 2021 julkaisema selvitys antoi suosituksen itsemäärittelyyn perustuvasta kolmannesta sukupuolesta. Suositus on linjassa tasa-arvolain sisältämän sukupuoli-identiteettiin perustuvan kiellon kanssa. Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE ja Marinin hallitus esittivät henkilötunnuksen uudistamista sukupuolineutraaliksi.

Voidaan todeta, että pöytä muutoksen tekoon on siis katettu hallinnollisilla ja ihmisoikeudellisilla tarpeilla, lainsäädännön tuella ja kansainvälisillä esimerkeillä. Mikä tällä hetkellä vielä puuttuu, on poliittinen ymmärrys ja tahto asian eteenpäin viemiseen.

Tähän liittyvän kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa täällä.