Palkitsemistilaisuudessa seuran pitkäaikaisen ja nyt väistyneen puheenjohtaja Pirjo Tervon seurassa
Huhtikuussa sain yhteydenoton Suomen seksologisen seurasta. Sieltä kerrottiin, että seura oli päättänyt myöntää minulle Vuoden Valopilkku-tunnustuksen. Täytyy myöntää, että olin tästä aika hämmentynyt: Minä, enhän ole kauhean paljon seksologian alueella kannuksia ansainnut…
Vilkaisin seuran sivustolla, mistä on kyse. Selvisi, että tunnustus jaetaan kulttuuriteosta, joka tuo positiivisesti näkyväksi ihmisen seksuaalisuutta, seksuaalikasvatusta ja/tai edistää yhteiskunnallisesti ymmärrystä seksuaalisuuden merkityksestä. Tunnustus on jaettu aiemmin mm. kulttuuriprojekteille, kuten Helsingin kaupunginteatterin Kinky Boots -musikaalille. Työn ei siis tarvinnut kohdistua suoraan seksologiaan.
Mietittyäni aikani syitä tunnustukselle omasta näkökulmasta katson ansioituneeni tässä suhteessa näin:
Satuin syntymään erityisenä ja vähän erilaisena. Erilaisuuteni pidin visusti omana tietonani ensimmäiset runsaat viisi vuosikymmentä. Meni vielä kymmenisen vuotta, ennen kuin siitä täysin avoimesti kerroin ja aloin myös omana itsenäni elää. Päätöstä en ole sekuntiakaan katunut, ja ratkaisun ihanuuden ilosanomaa olen halunnut muillekin kannusteeksi kertoa. Ja kun toisaalta läheskään kaikilla vastaava liike ei ole yhtä mutkattomasti sujunut, olen panostanut maailman muuttamiseen niin, että se olisi kaikille mahdollista. Siinä olen tehnyt näitä asioita tutuiksi kouluttamalla ja sosiaalisessa mediassa valistamalla ja debatoimalla. Seksologisella alueella olen liikkunut kouluttaessani seksuaalineuvojia ja gynekologeja.
Näkyvä osa tästä oli ilmeisesti siis huomattu, mikä myös mainittiin, kun kävin 5.5.22023 Tampereella vastaanottamassa tunnustuksen seuran vuosikokouksessa. Olen hyvin otettu tästä tunnustuksesta, ja se tietysti kannustaa minua jatkamaan työtä yhdenvertaisemman maailman puolesta ainakin sillä alueella, jolla koen voivani antaa parhaan panokseni.