Tasa-arvovaltuutetun tapaaminen 28.10.2026: Paljon työtä jäljellä!

Ihmisoikeusjärjestöjen sateenkaaripoliittisen vaikuttamisen verkosto tapasi 28. lokakuuta uuden tasa-arvovaltuutetun Mia Spolanderin Setan toimistolla. Olin tapaamisessa transjärjestö Dreamwear Club DwC ry:n edustajana.
Tapaamiseen osallistui toistakymmentä järjestöjen edustajaa ja Tasa-arvovaltuutettu ja kaksi virkamiestä hänen toimistostaan.– valtuutetun toimialaa ovat myös kaikki sukupuoli-identiteettiin (trans- ja muunsukupuoliset), sukupuolen ilmaisuun (transvestiitit/ristiinpukeutujat) ja sukupuolipiirteisiin (intersukupuoliset) liittyvät tasa-arvo- ja syrjintäkysymykset.
Tapaamisen aluksi Tasa-arvovaltuutettu kertoi ajatuksiaan Suomen tilanteesta erityisesti sukupuolivähemmistöjen suhteen. Hän painotti mm sitä, että tilanteessa, jossa syrjintä liittyy muuhunkin kuin sukupuoleen, lainsäädäntö siirtää toimivallan Yhdenvertaisuusvaltuutetulle.
Ilmoituksia ja pyyntöjä neuvoista Tasa-arvovaltuutetun toimivaltaan kuuluvista, sukupuolivähemmistöihin kuuluviin kohdistuvista syrjintätapauksista on tullut erittäin vähän. Keskustelussa nousi esiin, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat tuntevat huonosti oikeutensa ja väylät asioiden hoitamiseksi, eivätkä usko saavansa apua sitä hakiessaankaan. Tasa-arvovaltuutetun toimisto on uusimassa kotisivujaan paremmin tällaisia yhteydenottoja palveleviksi.
Yksi vakava ja edelleen heikosti edennyt asia on intersukupuolisten lasten esteettiset leikkaukset. Asiaan on vaikea puuttua lainsäädännöllisesti, mutta voidaan ohjata lääketieteellisellä ohjannalla. Muutosta kiirehtivät monet kansainvälisten ihmisoikeustoimijoiden Suomelle antamat suositukset.
Järjestöt toivat esiin monia epäkohtia sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Läsnäolijat jakoivat käsityksen, että translaki jäi keskeneräiseksi jättäessään alle 18-vuotiailta pois mahdollisuuden juridiseen sukupuolen vahvistamiseen. Lapsiin ja nuoriin kohdistuu muitakin selkeitä epäkohtia. Yksi näistä on Wilma-järjestelmän ainakin joissakin versioissa esiintyvä ominaisuus, että sinne syötetty lapsen identiteettiä tukeva puhuttelunimi vaihtuu väestörekisterissä olevaan nimeen järjestelmäpäivityksen yhteydessä. Tämä epäkohta tulee korjata, kun Wilma-järjestelmä korvataan lähiaikoina uudella.
Samaan teemaan liittyy toinenkin epäkohta: Vaikka nimilaki mahdollistaa etunimen muuttamisen identiteetin mukaiseksi alle 15-vuotiaille, viranomaiset ovat ryhtyneet vaatimaan lääkärin tai psykologin lausuntoa luvan antamiseksi. Tämä sama vaade esiintyi vuonna 2019 voimaan tulleen nimilain alkutaipaleelle maistraateille laaditussa ohjeessa, vaikka sillä ei ole minkäänlaista lakiin perustuvaa pohjaa. Nyt se on ilmeisesti kaivettu uudestaan esiin. Tuon ohjeen lisäksi on ruvettu vaatimaan perusteita myös aikuisilta sukupuolineutraalin nimen ottamiselle, vaikka laissa ei ole tällaiselle nimenmuutokselle mitään perusteluvaatimuksia.
Edellä kuvatusta syntyy vaikutelma hallituspoliittisen ilmapiirin heijastumisesta viranomaispäätöksiin. Samanlainen vaikutelma syntyy myös siitä, että järjestöt kertovat viranomaisten vihjailevan rahoitusanomusten kohdalla, että niissä ei ole viisasta käyttää eksplisiittisiä sateenkaariteemaan liittyviä perusteita – vaikka ne kuitenkin ovat voimassa olevan lainsäädännön tukemia.
Tapaamisessa käytiin laajahko keskustelu kolmannen sukupuolen saamisesta Suomen lainsäädäntöön. Tasa-arvovaltuutettu totesi, että hanke on iso, koska se edellyttää koko lainsäädännön läpi kahlaamista ja muokkaamista niin, että sieltä poistetaan tarpeeton jako miehiin ja naisiin. Virkamiehet ovat käyneet tutustumassa muutosprosesseihin Saksassa ja Maltalla, joissa tämä on saatettu onnistuneesti loppuun. Järjestöjen väki muistutti, että Suomen lakiakin on viime vuosina muokattu tässä suhteessa aika tavalla, ja että kovin kriittisiä paikkoja siellä ei enää ole asevelvollisuuden lisäksi.
Yksi muokkausta kaipaava laki on edellä mainitun lisäksi valtuutetun vastuualueella oleva tasa-arvolaki. Sen ongelma on nyt puheena olevien teemojen kannalta jo varsin iäkkäässä laissa ilmenevä jako miehiin ja naisiin – vuonna 2015 sinne tulleiden muutamien sukupuolivähemmistöihin liittyvien mainintojen lisäksi. Tämä on yksi syy sille, että jotkut sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät ole lainkaan tietoisia, että heillä olisi minkäänlaista laillista syrjintäsuojaa.
Lainsäädännön yksi suuri epäkohta on myös sukupuolineutraalin henkilötunnuksen puuttuminen. EU:n tietosuoja-asetus edellyttää, että henkilötunnisteessa ei saa olla siihen tarpeettomasti liitettyjä tunnistetietoja, ja siksi henkilötunnuksessa olevat syntymäaika ja sukupuoli ovat tässä suhteessa asetuksen vastaisia. Asiaa on vitkuteltu vuosikausia elinkeinoelämän vedotessa muutoksen kalleuteen. Hinta olisi ollut tosiasiassa kohtuullinen, jos muutokselle olisi annettu riittävä siirtymäaika niin, että se olisi voitu tehdä henkilötietojärjestelmien normaalien päivitysten yhteydessä. Muutoksen oli määrä astua voimaan ensi vuoden alusta, mutta ainakin juuri nyt näyttää aika hiljaiselta.
Muutos tulisi koskemaan vain sen voimaantulosta eteenpäin olevia uusia kansalaisia, joten sen käyttö turhia ja vääriä tunnisteita tunnuksestaan pois haluaville on estetty. Perusteeksi on sanottu, että tunnus tällöin paljastaisi henkilön sukupuoli-identiteetin. Tällainen peruste on käsittämätön: Toisaalta ei-binääri henkilö haluaisi tällä muutoksella nimenomaan kertoa oman sukupuolensa – jos hän haluaa salata sen, hänellä on mahdollisuus jättää muutos tekemättä. Toisaalta muutoksen voisi tehdä kuka tahansa omaa tietosuojaansa parantaakseen, jolloin sillä ei olisi mitään tekemistä sukupuoli-identiteetin kanssa.
Keskustelussa nousi esiin vielä yksi lainsäädännön epäkohta. Rikoslain 6 luvun 5 §:n hiljan uudistetuissa rangaistuksen koventamisperusteissa on mainittu nyt myös sukupuoli. Perusteiden lopussa viitataan ”muihin näihin rinnastettaviin vaikuttimiin”, mutta ei mainita eksplisiittisesti sukupuolivähemmistöihin, jotka kuitenkin kuuluvat tähän joukkoon. Lainsäädännön heikosta viestinnästä johtuu, että toisaalta sukupuolivähemmistöihin kuuluva rikoksen uhri ei useinkaan tiedä oikeuksistaan mm. siitä, että viharikosten tutkinta on ensisijaista sen sijasta, että ilmoitus päätyisi roskakoriin. Sama ongelma toistuu toisaalta myös rikosilmoituksia vastaanottavien poliisien kohdalla. Kun vähemmistöön kuuluva uhri on usein muutenkin erityisen ahdistunut rikoksen kohdattuaan, hänen oikeutensa eivät toteudu millään tavoin.
Itse ajattelin, että myös sateenkaarijärjestöillä on vastuunsa siinä, että kaikkien niiden sivustoilla pitäisi olla mahdollisimman selkeät ohjeet avun hankkimiseen syrjintää tai viharikoksia kohdatessaan. Dreamwear Club DwC ry:n viestijänä ja yhtenä kotisivujen ylläpitäjänä tunsin piston sydämessäni: Olen laatinut dokumentin syrjintätapausten selvittämiseksi, mutta suoranaista hätänappulaa ei sivustolla ole. Niinpä muokkasin siitä verkkosivuversion, johon liitetään linkki lähiaikoina kotisivun etusivulle. Sivusto tulee sisältämään myös ohjeet tukeen ja ilmoittamiseen viharikostapauksissa. Sivusto antaa toisaalta laajat taustatiedot ja toisaalta yksinkertaiset ohjeet akuuttiin tilanteeseen.



Comments