Tasa-arvovaltuutettu aamiaispöydässä

Mia Spolander puheenvuoroa pitämässä

Tasa-arvovaltuutettuna aloitti toimintansa Mia Spolander  1.3.2026 hänen edeltäjänsä Rainer Hiltusen siirryttyä Yhdenvertaisuusvaltuutetuksi. Uusi valtuutettu järjesti 9. kesäkuuta aamiaistapaamisen sidosryhmille Finlandia-talossa. Otin tapahtumaan osaa Dreamwear Club DwC ry:n (DwC) edustajana.

Spolander esitti omassa puheenvuorossaan huolensa tasa-arvon toteutumisesta arvoiltaan kovenevassa ympäristössä. Hän painotti tarvetta tilanteen korjaamiseksi sekä lainsäädännön että valvonnan lisäämisellä.

Minulla oli ilo käydä moninaisia keskusteluja järjestöjen edustajien ja viranomaisten kanssa. Edustamani järjestö DwC on alun perin transvestiittien vertaistuki- ja edunvalvontajärjestö. Nyttemmin järjestö edustaa ja tukee sukupuolivähemmistöihin kuuluvia laajemmin, mutta transvestiitit ovat edelleen sen toiminnan keskiössä.

Siihen nähden on havahduttavaa huomata, että tämä vähemmistöryhmä on jäänyt jossain määrin paitsioon sateenkaarijärjestöjen toiminnassa, ja vaikuttaa jopa siltä, että sen merkitystä ei aina edes ymmärretä niissä järjestöissä, joissa ei ole aktiivisia transvestiitteja mukana toiminnassa. Minulla oli ilo keskustella asiasta Setan puheenjohtaja Anu Kantolan kanssa.

DwC pyrkii vaikuttamaan tilanteeseen myös tehostamalla tiedon lisäämistä transvestiiteista. Tässä tarkoituksessa toteutetaan laajan kysely, jolla kartoitetaan, ketä transvestiitit /ristiinpukeutujat ovat, ja minkälainen heidän elämäntilanteensa on tämän päivän Suomessa.

Jo ennakolta tiedetään, että kyseessä on yksi eniten kaapissa elävistä sateenkaarivähemmistöistä. Joillekin se sopii mainiosti, mutta monet joutuvat elämään niin johtuen vakavista seurauksista, joita paljastuminen voi tuottaa. Tällaisen kaapissa olon seuralainen on suunnaton yksinäisyys. Se korostuu alueilla, jossa sopivia vertaistukipalveluja ei ole saatavilla.

Tästä kohderyhmästä on ylipäätään erittäin vähän tutkimusta. Transvestiitit ovat jääneet ilmeisesti sukupuolen- ja sosiologisessa tutkimuksessa muiden esiin nousseiden ei-binäärien ryhmien jalkoihin. Tällä vuosituhannella ylipäätään transvestiitteihin kohdistuneesta tutkimuksesta merkittävä osa on vanhakantaista, transvestiitteja patologisoivaa psykiatrista tutkimusta.

Uusi tasa-arvovaltuutettu käväisi pöydässäni istumassa, ja kerroin tästä hankkeestamme. Hän pyysi minua pitämään hänet ajan tasalla.

DwC:n ja Tasa-arvovaltuutetun välinen yhteistyö on ollut aiemminkin tiivistä. Vuosina 2016 ja 2021 laatimieni sukupuolivähemmistöjen kokemuksia työelämässä kartoittavien kyselyraporttien julkaisutilaisuuksissa on ollut toimistosta edustus, ja sen aikainen valtuutettu Jukka Maarianvaara halusi itse osallistua viime mainitun raportin julkaisutilaisuuteen. Niin Tasa-arvo- kuin Yhdenvertaisuusvaltuutettujen toimistoilla on rajalliset resurssit kerätä tietoa tilanteesta kentällä, jolloin nämä raportit ovat arvokas lisä tilanteen kartoittamisessa. Tässä tilaisuudessa keskustelimme myös laatimani tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien laatuun liittyvän kyselyraportin tuloksista, jotka niinikään täyttävät riittämättömien valvontaresurssien aiheuttamaa tiedollista aukkoa.

Pöydässäni vieraili muitakin Tasa-arvovaltuutetun toimiston virkahenkilöitä. Heidän kanssaan keskustelimme mm. ongelmista syrjintään puuttumisessa. Tahoja, jotka voisivat auttaa tilanteessa, on tavallaan liiankin monta: esihenkilö, työsuojelu, työterveys, ay-toimijat, Ta-valtuutettu, poliisi,… Syrjinnän uhri on hämmennyksissä ja usein hänen voimavaransa ovat rajalliset. Pelko siitä, että tilanne ei parane tai jopa menee huonommaksi, on usein ilmeinen. Ongelmia syntyy erityisesti, jos esihenkilö ei ole kartalla tai on itse syrjivä osapuoli. Asian esiin tuomisen aiheuttamia vastatoimia pelätään yleisesti. Omissa raporteissani on ilmennyt, että erittäin pieni osa syrjintää kokeneista jaksaa hakea tilanteeseen apua.

Tilannetta monimutkaistaa se, että tapaukset jakautuvat monen lainsäädännön alle, jolloin yhden viranomaisen toimivalta on monimutkaisessa tapausvyyhdissä rajallinen. Syrjintää kokenutta neuvottaessa olisi siksi tärkeä osata osoittaa muutkin toimijat, jotka voivat edistää asiaa. Parhaassa tapauksessa viranomainen saattaa asian toiselle, sen suhteen toimivaltaiselle viranomaiselle.

Keskustelussamme nousi esiin ajatus matalan kynnyksen välineestä, johon syrjintää kokenut voisi ottaa yhteyttä valtuutettujen kotisivulla. Kyseessä olisi AI-botti, joka osaisi ohjaavin kysymyksin antaa jonkinlaisen yleiskuvan siitä, minkälaisesta syrjinnästä on kyse, ja miten sitä tulisi lähteä käsittelemään. Tällainen vastaus voisi rohkaista epäuskoista syrjinnän uhria viemään asiaansa eteenpäin ja antaa siihen voimavaroja ja tietoa.

Ennen tällaisen välineen kehittämistä voidaan käyttää tähän liittyvä laatimaani opaslehtistä, joka löytyy täältä.

Tapaamisessa käytiin eri pöydissä varmaankin monenlaista tasa-arvoa edistävää keskustelua. Kuten Tasa-arvovaltuutettu Spolander totesi, kukaan paikalla olija ei hallitse asian kaikkia näkökulmia. Odotettavissa on tulevaisuudessa kohdennetumpia tapaamisia, joissa voidaan keskittyä paremmin erityiskysymyksiin. Vaikka poliittinen tilanne on juuri nyt erityisen epävakaa ja tasa-arvohankkeet poliittisesti pysähdyksissä, valtuutettujen toimistot voivat lakisääteistä tehtäväänsä toteuttaessaan valmistella tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäviä toimia pitkällä aikajänteellä.