Osallistavuudella (inklusiivisuus) tarkoitetaan sitä, että yksilö otetaan mukaan yhteisöön täysivaltaisena ja yhdenvertaisena jäsenenä hänen omista lähtökohdistaan riippumatta. Käsite on ollut käytössä lisäämään esimerkiksi liikunta- tai aistirajoitteisten tai etnisten ryhmien jäsenten mahdollisuuksia toimia täysivaltaisena työyhteisön jäsenenä.
Tasa-arvolaki velvoittaa tasa-arvon edistämiseen. Sukupuolivähemmistöjen kohdalla osallistavalla otteella saavutetaan tämän tavoitteen keskeinen tulos:
Varmistetaan, että sukupuolivähemmistöön kuuluva voi kokea kuuluvansa yhdenvertaisena jäsenenä työyhteisöön ilman pelkoa häneen kohdistuvasta häirinnästä, syrjinnästä tai sukupuoleen, identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvistä perusteettomista teknisistä hankaluuksista.
Sukupuolivähemmistöön kuuluva on elämänsä aikana kokenut usein monenlaista syrjintää tai hän ei ole sen pelossa ehkä edes uskaltanut olla lainkaan oma itsensä julkisesti. Pelkoon liittyvästä salailusta johtuen tähän ryhmään kuuluvia ihmisiä voi olla työnhakijoissa ja työorganisaatioissa huomattavasti julkisesti tiedettyä enemmän. Jotta osallistaminen onnistuisi näissä olosuhteissa, tarvitaan sen elementtejä organisaation arvoissa ja käytänteissä ja työuran elinkaaren jokaisessa vaiheessa rekrytoinnista uran jälkeen pyydettyyn työtodistukseen.
Kokemus siitä, että on otettu mukaan ja avustavat tekniset ratkaisut lisäävät työssä viihtyvyyttä, työkykyä ja työtehoa. Sukupuolivähemmistöt voidaan ottaa mukaan tässä luonnollisena osana yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyötä – kunkin kohderyhmän erityistarpeet huomioon ottaen.