Perinteinen länsimainen kulttuuri on perustunut pääsääntöisesti ajatukseen kahdesta sukupuolesta jossa on erikseen määritelty miehen ja naisen roolit. Patriarkaalisena mallina miehille on suotu siinä laajemmat oikeudet – miehen katsottiin olevan täysivaltainen ihminen niissä rajoissa, jotka hänen sosiaalinen asemansa hänelle asetti. Tähän rooliin liittyi toisaalta velvollisuuksia, joihin kuului omasta perheestä huolehtiminen. Yksi ehdoton rajoitus miehelle oli, että hän ei saanut osoittaa mitään naiselliseksi katsottuja piirteitä itsessään – se olisi ollut häpeällistä.
Naisten rooliin liittyvät velvoitteet ja rajoitteet olivat erilaisia. Naisellekin kuului velvoitteita, jotka liittyivät paljolti erilaisten asioiden huolehtimiseen. Naisen juridinen asema oli korostetun alisteinen, käytännössä hänen oikeutensa siirtyivät isältä aviomiehelle. Siveellisyys oli naisille miehiä paljon keskeisempi vaade, sen menettäminen suisti naisen usein totaalisesti häpeälliseen asemaan. Miehekkäät toimet eivät olleet naisille sallittuja, mutta häpeällisiksi niitä ei katsottu samaan tapaan kuin miehen feminiinisyys.
Ihmisiä, jotka eivät ole miehiä eivätkä naisia kehollisesti tai kokemukseltaan, on ollut aina. Suomessa heihin on suhtauduttu kokemuksellisessa tapauksessa lähinnä yhtenä kylähulluuden muotona, tai kehollisessa tapauksessa ”kaksineuvoisina”. Muissa kulttuureissa heillä on ollut erilaisia statuksia hyljinnän ja korkea-arvoisuuden välillä.
Nyky-Suomessa tilanne on muuttunut edellä kuvatusta perinteisestä asetelmasta. Juridisesti miesten ja naisten asemat ovat tulleet tasavertaisiksi, pois lukien asevelvollisuus. Lakitekstejä on muokattu neutraaliksi niin, että mies- ja nais-sanoja esiintyy siellä enää vähän. Tasa-arvolaissa ne esiintyvät, mutta laki on kirjoitettu sisällöltään neutraaliksi.
Muut kuin naiset ja miehet on otettu huomioon tasa-arvolain sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun ja sukupuolitettuihin kehonpiirteisiin kohdistuvan syrjinnän kiellossa ja rikoslain kansanryhmää vastaan kiihottamisen kriminalisoinnissa – siellä tosin vain lain esitöissä mainiten.
Laissa esiintyvässä käsite ”sukupuoli” jakautuu miehiin ja naisiin. Se määritellään kansalaiselle syntymän yhteydessä kehonpiirteiden perusteella, ja tehdään tämän suhteen tulkintaa, jos kehonpiirteet eivät ole yksiselitteiset. Näin määritetty juridinen sukupuoli lähtee oletuksesta, että tietyillä kehonpiirteillä varustettu ihminen haluaa elää sitä vastaavassa sosiaalisessa sukupuolessa. Jos tämä oletus ei pidä paikkansa, juridinen sukupuoli on mahdollista vahvistaa kokemuksen mukaiseksi. Tämä taas onnistuu vain jos se kokemus on miehen tai naisen. Muut joutuvat elämään tässä järjestelmässä valtiovallan toimesta aina väärin sukupuolitettuna. Tällaiset tilanteet korostuvat esimerkiksi matkustettaessa lentolipuissa ja passintarkastuksessa.
Sosiaalisella sukupuolellakaan ei ole vastaavaa merkitystä nykyään kuin silloin ennen, mutta kyllä siitä on paljon jäänteitä jäljellä. Miehen ja naisen kunnia ja häpeä eroavat edelleen, ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on paljon sukupuolitettuja etikettejä. Arkipuhe sisältää suuren määrän sukupuoleen liittyviä normatiivisia olettamia. Tällaiset olettamat aiheuttavat ulossulkemista niiden kohdalla, jotka eivät ole miehiä eivätkä naisia. Normitetun puheen pois jättäminen esimerkiksi työyhteisöjen viestinnässä helpottaa tätä ongelmaa.
Esimerkkinä normatiivisesta odotuksesta voidaan mainita kontaktin otto tuntemattomaan henkilöön ravintolaillassa, vaikka normi ei olekaan tässä enää ehdoton. Tanssipaikoissa perinteisesti hyvin normatiivinen tanssiin haku on tullut niinikään tasapuolisemmaksi, ja tanssia aloittaessa voidaan tehdä sopimus siitä, kumpi on viejä ja kumpaa viedään. Jos ilta etenee intiimimpään suuntaan, moderni käsitys aloitteen teosta ja suostumuksesta tekee tilanteen tasavertaisemmaksi ja turvallisemmaksi. Tällaisten normien liudentuminen auttaa myös sitä, että ihmiset, jotka eivät ole miehiä eivätkä naisia, löytävät paikkansa sosiaalisessa ympäristössään. Tämä ei tietenkään tarkoita, että muiden ihmisten pitäisi luopua siitä, mitä sukupuolta he preferoivat.
Sukupuolitetut tilat lienevät osa arkeamme tulevaisuudessakin yksilön intiimin yksityisyyden suojaamiseksi. Oikeus käyttää sukupuolitettua tilaa perustuu pääsääntöisesti omaan kokemukseen sukupuolesta. Heille, jotka eivät ole miehiä tai naisia, on enenevässä määrin mahdollisuuksia käyttää itselleen sopivia neutraaleja tiloja. Niiden käyttöä voi edelleen joutua pyytämään erikseen.
Hänelle, joka ei ole mies eikä nainen, nykytilanne on tuonut jonkin verran helpotusta elämään aiempaan verrattuna. Hänenlaistensa ihmisten tunnettuus on kuitenkin vielä suhteellisen alhainen, joten ongelmat voivat olla päivittäisiä. Jos kanssaihmisellä ei ole käsitystä ei-binääristä, hänet yritetään sijoittaa joko mieheksi tai naiseksi. Binääristi normatiivinen puhe ja väärillä sukupuolispekseillä suoritettu lähestymisyritys voivat ahdistaa. Ja jos käsitys ei-binääristä ihmisestä on yksioikoinen, ei välttämättä ymmärretä, että hän ei ole aina ulkoisesti androgyyni, vaan voi yhtenä päivänä olla ultrafeminiininen ja toisena hyvin macho.
Juridinen sukupuoli niille, jotka eivät ole miehiä tai naisia, tukee heidän oikeuksiaan elää kokemuksensa mukaisesti. Uudesta juridisesta voi kuvitella seuraavaan heijasteita sosiaaliseen elämään niin, että niille, jotka eivät ole miehiä eivätkä naisia, löytyy omia tunnistettavia ja samaistuttavia lokeroitaan. Lakimuutos ei tuota kovin paljon muutostarpeita muihin, jo pääosin sukupuolineutraaleiksi muokattuihin lakeihin – myös ei-binääri voi olla sekä synnyttäjä, siittäjä että kumppanivanhempi. Tilastointiin tarvittaneen toki lisäkategoria miesten ja naisten rinnalle, mikä myös vastaa aiempaa tilastointia paremmin todellisuutta.
Kolmas sukupuoli ei ratkaise kaikkien ihmisten ongelmia. Kehollisesti moninaisista ihmisistä osa ei halua tulla leimatuksi ”erilaisiksi” sukupuolimerkinnän perusteella. Heidän mielestään paras ratkaisu olisi sukupuolimerkinnästä luopuminen kokonaan. Ajatusta voi itse kukin makustella ja miettiä, mitä haittaa tällaisesta ratkaisusta olisi.
Comments