Kirjoitin viime vuoden viimeisinä päivinä blogin sukupuolen moninaisuuden tieteellisestä pohjasta. Jatkan samasta teemasta tarinalla, joka kertoo fiktion muodossa, mitä teemaan liittyvä, faktoja kartteleva kulttuurisota voi aiheuttaa yksittäistapauksessa.
Olipa kerran Sanni. Hän saapui tähän maailmaan kuutisentoista vuotta sitten. Tuolloin kukaan ei kuitenkaan tiennyt Sannista – hänet merkittiin väestörekisteriin pojaksi, koska genitaalit olivat maskuliiniset, joskin aika vaatimattoman kokoiset. Nimeksi hänelle annettiin Mikko.
Kun lapsukainen kasvoi ikään, jossa lapset tavallisesti kertovat, mitä sukupuolta he ovat, hän ilmoitti olevansa tyttö. Vanhemmat pitivät sitä aluksi lapsen mielikuvitusleikkinä, mutta antoivat Sannin kuitenkin elää tuon kokemuksen mukaisesti, ja ajattelivat, että se varmaan katoaa, jos on kadotakseen. Sannille tarjottiin kaikenlaisia leluja ja eri rooleihin sopivia vaatteita.
Kolmen vuoden kuluttua he totesivat, että ei se minnekään ollut kadonnut – useimmiten vain tytöille suunnatut lelut ja vaatteet kelpasivat. Sanni vietiin psykologin vastaanotolle, ja hänen mukaansa kokemus vaikutti useamman keskustelutuokion perusteella jatkuvalta ja johdonmukaiselta. Sanni oli juuri menossa esikouluun, ja vanhemmat saivat sovittua, että häntä kutsuttaisiin siellä Sanniksi. Kun Sanni oli täyttänyt 12 vuotta, vanhemmat muuttivat Sannin lapsen viralliseksi nimeksi. Kun kaikki päiväkodissa ja myöhemmin koulussa olevat aikuiset ja lapset tunsivat hänestä vain tuon nimen, se helpotti siellä olemista, eikä kiusaamista häntä kohtaan esiintynyt. Sanni eli sosiaalisesti tytön elämää, ja luokkakaverit pitivät sitä luonnollisena asiana.
Murrosiän edetessä Sannin keho alkoi kehittyä maskuliiniseen suuntaan, vaikka mitään Tarzania hänestä ei tullut. Äänenmurros alensi äänen miehiselle tasolle, ja myös maskuliininen viriiliys ilmaantui, vaikka hän ei oikein tiennyt, mihin sitä käyttää.
Murrosikä voimisti kehoristiriitaa, ja hän hakeutui tästä syystä transnuoria tutkivalle nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Odotusaika tutkimuksiin oli toivottoman pitkä, ja siinä odotellessa vanhemmat teettivät Sannille kromosomitestin. Tuloksista selvisi, että hänellä oli XX-sukukromosomit – hän oli siis intersukupuolinen!
Koulussa Sanni oli saanut käyttää kokemuksensa mukaisia pukeutumistiloja, ja suihkussa hän sai käydä yksittäistilassa. Kerran hän meni vapaa-ajallaan uimahallin kuntosalille. Koska hän oli tottunut käyttämään naisten pukuhuonetta, hän meni sinne nytkin. Siellä ollut puhelias keski-ikäinen nainen aloitti juttelun säästä ja vuodenvaihteen ruuhkasta kinkkurasvan polton takia. Sanni vastasi tähän jotain, jolloin nainen vaikeni hetkeksi ja sävyä vaihtaen tokaisi: ”Sinähän olet mies, mitä hemmettiä sinä täällä teet? Ulos heti, tai kutsun paikalle valvojan!” Sanni säikähti tilannetta, ja itku kurkussa keräili kamppeensa ja poistui paikalta. Miesten pukuhuoneeseen hän ei olisi missään tapauksessa uskaltanut mennä, joten koko kuntosalireissu jäi toteutumatta.
Seuraavalla viikolla Sanni luki somesta paikallispoliitikon blogin, jossa kerrottiin raavaan nuoren miehen tunkeutuneen naisten pukuhuoneeseen ja uhannut tällä teolla asiasta kauhistuneiden naisten turvallisuutta. Jutussa muistutettiin myös, että sukupuolia on kaksi – ihan akateeminen tutkija on sen monta kertaa todennut – ja valitettiin, että nykyinen tieteeseen perustumaton kouluopetus sekoittaa lasten päät ja on vaaraksi lapsille ja pitemmän päälle koko yhteiskunnalle.
Tuon jälkeen Sanni kuuli myös koulussa lisääntyneitä kommentteja hänen sukupuolestaan niiltä oppilailta, jotka eivät olleet hänen kanssaan samalla luokalla. Esimerkiksi häneltä kyseltiin, oliko hän menossa taas naisia pelottelemaan kuntosalille. Kokemus sai Sannin aiempaa varovaisemmaksi, ja hän alkoi vältellä paikkoja, joissa hän voisi joutua samaan tapaan silmätikuksi. Hän alkoi myös kärsiä masennuksesta, ja meneillään olleen ysiluokan arvosanat laskivat aiemmasta. Vanhemmat koettivat tukea Sannia ja rohkaista odottamaan vielä pari vuotta, jonka jälkeen hän pääsisi kehon korjamiseen tähtäävien hoitojen piiriin – jos vain sinne toivottoman pitkän jonotusajan päästä onnistuisi pääsemään…
Mitkä olivat tämän tarinan pääopetukset?
· Ihmisen sukupuoli voi olla hyvin kompleksinen asia
· Kaikista sukupuolen eri tasoista sukupuolikokemus on kaikkein tärkein ihmiselle itselleen – varsinkin, jos se kokemus on muuta, mitä syntymän yhteydessä on oletettu
· Yleinen olettama siitä, että sukupuoli määräytyy biologisten kehonpiirteiden perusteella, on tässä suhteessa erittäin vahingollinen sen lisätessä syrjintää ja kyseenalaistaessa sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeuden oman kokemuksen mukaiseen elämään. Ja kyllä sitä toden totta käytetäänkin tässä tarkoituksessa!
Comentários