Search
  • Anukatariina Saloheimo

Mistä on tytön ja pojan transvastaisuus tehty?



Maanantaina 17.5. vietettiin Kansainvälistä IDAHOBIT-päivää, jolloin juhlistetaan työtä, jolla vastustetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa vihaa. Itse vietin tuon päivän syventymällä lähdekirjallisuuteen, jota on tarkoitus käyttää sukupuolivähemmistöjen työelämässä kohtaamaa syrjintää kartoittavan kyselyn raportissa, joka julkaistaan ensi syksynä. Sattumalta listallani osui lähde, joka osui juuri päivän teemaan, heteroväestön transihmisiin liittyvien negatiivisten asenteiden lähteisiin.


Olen luonnollisesti havainnoinut itse näitä ilmiöitä ja kirjoittanutkin niistä. Tässä suhteessa oli innostavaa nähdä, mitä tiede sanoo tästä asiasta. Tiivistettynä voidaan todeta, että se vahvisti omia käsityksiäni ja toi toki niihin uusia ulottuvuuksia.


Tutkimukset vahvistavat arkikokemuksen, jonka mukaan pojat ja miehet välttävät usein hyvin tiukasti feminiinistä ilmaisua, kun taas tytöille ja naisille tämä ei ole niin tyypillistä. Miehet ovat myös suvaitsemattomampia lasten sukupuolia sekoittavalle käytökselle, ja poikien ja miesten harrastama sukupuolinormien rikkominen tuottaa voimakkaampia negatiivisia reaktioita kuin se, että normeja rikkovat tytöt ja naiset.


Tutkimuksissa miesten negatiiviset asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan ovat naisten vastaavia yleisempiä, ja tämä koskee erityisesti homomiehiin kohdistuvia asenteita. Vaikuttaa siltä, että miehet hahmottavat ja rakentavat identiteettinsä siten, että heteroseksuaalisuus nähdään osana maskuliinisuutta. Näin miesten feminiinisyyden karttaminen olisi tiukasti sidoksissa länsimaisen kulttuurin käsitykseen siitä, mitä merkitsee olla heteroseksuaalinen mies. Ja tähän liittyy vihamielisyys homomiehiä kohtaan: Halutaan tulla kohdelluksi heteroseksuaalisena ja maskuliinisena miehenä, toisin sanoen ei homoseksuaalina.


Tässä katsannossa transihmiset rikkovat ”sukupuolten luonnollisen järjestyksen” haastamalla sen, mikä ihmisen sukupuoli on suhteessa hänen kehoonsa. He myös haastavat seksuaalisen suuntautumisen käsitteen, joka perustuu binääriin sukupuolikäsitykseen. Vaikka nykyään sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen erotetaan useimmiten toisistaan käsitteellisesti, transihmisiin kohdistuvissa asenteissa ne menevät edelleen sekaisin. Miesten transihmisiin liittyvät negatiiviset asenteet vaikuttavat liittyvän samoihin lähteisiin kuin homoihin liittyvät negatiiviset asenteet. Naisilla tällaista yhteyttä ei vaikuta olevan.


Lukemani artikkeli oli tutkimusraportti, jossa testattiin 2218 henkilön otoksella seuraavia hypoteeseja:


1. Asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan korreloivat voimakkaasti. (hypoteesi testattu paikkansa pitäväksi.


2. Miesten asenteet ovat naisten asenteita negatiivisemmat.


3. Binäärin sukupuolikäsityksen voimakkuus korreloi transvihamielisyyden kanssa.


4. Transvihamielisyys korreloi homovihamielisyyden kanssa, joten niillä on ilmeisesti samat lähteet:


· Autoritaarisuus: Henkilöt, joissa ilmenee voimakasta autoritarisuutta, pyrkivät syrjimään ja ”poistamaan porukasta” heitä, jotka he kokevat rikkovan tottumuksia ja perinteisiä arvoja.


· Poliittinen konservatiivisuus: Sen elementteihin kuuluu epävarmuuden välttäminen, alhainen sietokyky epäselvyyttä kohtaan, muutosvastarinta ja epäoikeudenmukaisuuden oikeuttaminen. Transihmisten valtaväestöstä ja normeista poikkeavat ominaisuudet aiheuttavat poliittisissa konservatiiveissa negatiivisia tunteita kaikilla näillä alueilla.


· Uskonnollisuus: Uskonnolliset negatiiviset asenteet transihmisiä kohtaan nousevat konservatiivisista uskonopin tulkinnoista, joissa tuomitaan samaa sukupuolta olevien välinen parisuhde ja tuetaan voimakkaasti perinteistä sukupuoliroolimallia.



· Kohderyhmän kanssakäymisen vähäisyys: Ryhmienvälisen kontaktin teorian mukaan asenteet ryhmän ulkopuolella olevia kohtaan ovat positiivisempia sellaisten ryhmään kuuluvien kesken, joilla on omakohtaisia kontaktikokemuksia yhden tai useamman toiseen ryhmään kuulumattoman kanssa. Vaikka tutkimuksissa tätä ei ole todennettu koskemaan suoraan transihmisiä, on kuitenkin huomattu, että transihmisiin suhtautuminen on positiivisempi niiden keskuudessa, jotka ovat olleet kontaktissa seksuaalivähemmistöjen kanssa. Tätä kutsutaan tässä tutkimuksessa sekundääriksi siirtovaikutukseksi.


5. Koska vaikuttaa siltä, että miesten käsitys sukupuolista on vahvemmin sidoksissa heidän asenteeseensa homoseksuaalisuuteen kuin naisilla, naiset ja miehet vaikuttavat eroavan sen suhteen, missä määrin heidän transvastaiset asenteensa perustuvat homovastaisuuteen. Hypoteesi oletti sen liittyvän miehillä hypoteeseissa 3. ja 4. (sukupuoliasenteet, autoritaarisuus, poliittinen konservatismi, epätasa-arvoisuus ja uskonnollisuus) kuvattuihin mekanismeihin. Naisten kohdalla sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät asenteet taas eivät liity juurikaan transihmisiin liittyviin asenteisiin, joten hypoteesi olettaa, että heidän suhtautumisensa transsukupuolisiin ihmisiin ja hypoteesien 3 ja 4 muuttujien välillä ovat riippumattomampia heidän suhtautumisestaan seksuaalivähemmistöihin kuin miehillä.



Näistä hypoteeseista 1-4 saivat vahvistusta tutkimuksessa, kun taas hypoteesi 5. ei sitä saanut. Naisten ja miesten välillä oli selkeä ero uskonnollisuuden suhteen: Asenteet olivat tilastollisesti merkitsevästi riippuvia konservatiiviuskonnollisuuden kanssa naisilla, mutta eivät miehillä. Tätä selitettiin tutkimuksessa sillä, että uskonnon ja suhtautumisen transsukupuolisiin ihmisiin (ja ehkä seksuaalivähemmistöihin) liittäminen toisiinsa voi olla todennäköisempää omien arvojen ilmaisun asemassa naisille kuin miehille, toisin sanoen ne voivat tarjota henkilölle keinon ilmaista identiteettiään uskonnollinen tai ei-uskonnollinen henkilö. Miehillä taas transsukupuolisiin liittyvät asenteet voivat palvella muita psykologisia tarkoituksia. Ne voivat esimerkiksi johtua tarpeesta vähentää ahdistusta, joka syntyy, kun sukupuoli- ja seksuaalirajat hämärtyvät (defenssifunktio), tai tarpeesta tulla hyväksytyksi miesten joukossa (sosiaalisen ilmaisun funktio).



Oma tyyppinsä transvastaisuutta, jota tutkimus ei lainkaan käsittele, on eräiden radikaalifemistiryhmien harrastama transviha. Tätä suuntausta kutsutaan TERF:iksi (Trans Exclusive Radical Feminism), jossa 1970-80-lukujen radikaalifeminismissä ilmennyt voimakas miesviha kanavoituu transnaisia kohtaan suunnatuksi. Siinä ytimenä on, että maskuliinisella keholla varustettu henkilö ei voi olla oikea nainen, ja että naiseksi ilmoittautuessaan transnaiset pyrkivät uhkaamaan ”oikeita naisia” monin tavoin, kuten raiskaamaan pukeutumis- ja suihkutiloissa ja toisaalta toimimaan patriarkaatin viidentenä kolonnana haitaten naisten oikeuksien puolesta käytävää taistelua. TERF-ilmiössä on jotain samaa kuin miehisessä transvihamielisyydessä sen pyrkiessä suojaamaan omaksuttua sukupuolijärjestelmää - radikaalisuudessaan se on siis konservatiivinen.



Itselle tutkimuksen ehkä arvokkain löydös oli kohderyhmän kanssa käydyn vuorovaikutuksen merkitys. Olen tämän toki huomannut itsekin, mutta se rohkaisee minua kulkemaan tiellä, jossa kehotan kaikkia tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja luottamaan siihen, että pitkässä juoksussa tottumus on vahva lääke erilaisuuden tuottamaa ahdistusta ja siitä mahdollisesti johtuvaa syrjintää vastaan.


Lähde:

Norton, Aaron T. & Herek, Gregory M. (2013) Heterosexuals´ Attitudes Toward Transgender

People: Findings from a National Probability Sample of U.S. Adults. Sex Roles.68(11-12),738-753.

https://www.researchgate.net/publication/237191337_Heterosexuals'_Attitudes_Toward_Transgender_People_Findings_from_a_National_Probability_Sample_of_US_Adults


2 views0 comments

Recent Posts

See All