top of page
Search
Writer's pictureAnukatariina Saloheimo

Havaintoja ennakkoluuloista ja syrjinnästä



Olen aiemmin kirjoittanut pari blogia (1, 2) erilaisuuden kohtaamisen vaikeudesta. Nyt kohteekseni on päätynyt samaan aihealueeseen liittyviä, itseäni viisaampien ihmisten ajatuksia, joissa ihmisluontoa käsitellään edelleen outojen tilanteiden ja erilaisten ihmisten kohtaamisessa.


Ylen Havaintoja ihmisestä -podcastissa 2.3.2023 onnellisuustutkija Ilona Suojanen totesi, että ihmisille ei riitä turvallisuuden tunteeseen se, että uhkia ei ole näkyvissä, vaan sen lisäksi tarvitaan signaaleja siitä, että turvallisuus on varmistettu.


Sari Valto taas haastatteli ohjelmassaan Ylellä 7.3.2023 Sedona-metodi-valmentajaksi kouluttautuvaa kirjailijaa ja opettajaa Katja Törmästä. Hänen mukaansa sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä pelko on reaktio johonkin tuntemattomaan, jonka me oletamme tapahtuvan. Meitä ei niinkään häiritse se, mitä tapahtuu, vaan ne oletukset ja odotukset siitä, mitä se meille tarkoittaa. Me myös voimme pelätä, että me emme selviä siitä.


Tämä ominaisuus on ollut hyödyllinen, jotta olemme voineet osata suojautua vaarallisissa tilan. Nykyään, kun maailma on muuttunut, mutta tämä ominaisuus meissä on pysynyt muinaisessa asetuksessaan, pelkäämme paljon asioita, joita ei tarvitse pelätä.


Se, että alamme pelkäämään jotain tällaista, voi olla tästä syystä vahvan tunnereaktion tulosta. Kun tuosta tunteesta pääsee irrottautumaan, kykenee helpommin intuition tai harkinnan tukemana arvioimaan, kannattaako pelon kohteena oleva asia kohdata vai ei.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Näitä ilmiöitä voidaan tarkastella niiden ihmisten kohdalla, jotka kokevat sateenkaari-ihmiset jollain tavoin itselleen uhaksi. Tämän uhan tunteen poistamiseksi ja turvallisuuden tunteen saavuttamiseksi voisi olla hyödyllistä, että sateenkaari-ihminen tulee tutuksi, jolloin hänestä tulee ”varmistettu tapaus” uhan sijasta. Tämän kokemuksen tukena voivat olla sateenkaari-ihmisen konkreettinen kohtaaminen ja se, että työyhteisö/esihenkilöt viestivät sateenkaari-ihmisistä normaalina osana työpaikan arjen sosiaalista ympäristöä.


On viitteitä siitä, että ihmiset, jotka eivät ole tietoisesti tavanneet sateenkaari-ihmisiä tai vaikkapa maahanmuuttajia, pelkäävät heitä eniten. Tämä on sopusoinnussa edellä esitetyn kanssa: Potentiaalisen erilaisuudesta johtuvan pelon kohteen todellinen kohtaaminen vähentää pelkoja, kunhan se tapahtuu rakentavassa hengessä ja niin, että ihminen pääsee kohtaamaan ihmisen.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Kolmantena tekstinä silmiini osui ajatuksia herättävä teksti, Jeffrey Wintersin artikkeli ”Why We Fear the Unknown” Psychology Today-verkkojulkaisusta vuodelta 2016


Maailmalla on tutkittu erilaisuuden kohtaamista suhteessa omaan identiteettiin. Henri Tajfel Bristolin yliopistosta Englannista ja John Turner Australian National Universitysta kehittivät teorian selittääkseen psykologian erilaisuuteen kohdistuvien ennakkoluulojen taustalla. Heidän "sosiaalisen identiteetin teoriassaan” keskiössä on ihmisten halu arvostaa itseään. Tähän liittyen yksi tapa kohottaa itsetuntoa on kuulua erottuvaan ryhmään, kuten voittajajoukkueeseen. Jos sellaiseen ei satu kuulumaan, on mahdollista ylikorostaa oman ryhmäsi ominaisuuksia ja vähätellä muiden ominaisuuksia, jotta oma ryhmä tuntuisi muita paremmalta.


Tähän liittyen ihmisillä vaikuttaa olevan voimakas tarve jakaa toisensa kahteen ryhmään - "meihin" ja "muihin". Perusteet tälle jaolle voivat olla geopoliittisia, kuten kansallisuus, uskonto, etnisyys, kieli – tai ne voivat olla näennäisesti merkityksettömiä kuten kätisyys, hiusten väri tai pituus.


Kun jako on tehty, myös ajattelu sen puitteissa jakaantuu. Ensinnäkin meillä on tapana ajatella positiivisemmin ryhmän sisällä olevista kuin ulkopuolisista ihmisistä perustuen pelkästään ryhmäidentiteettiin. Ihmisillä on myös taipumus kokea samankaltaisuutta oman ryhmän jäsenten välillä tavoilla, joilla voi olla vain vähän tekemistä ryhmäjaon alkuperäisten kriteerien kanssa. Joku, jolla on silmälasit, saattaa uskoa, että muut silmälaseja käyttävät ihmiset ovat ahkerampia lukijoita – jopa älykkäämpiä – kuin ne, joilla ei ole, huolimatta siitä, että hän oikeasti tietää vain sen, että he eivät näe kovin hyvin. Toisaalta ryhmän ulkopuolisten ihmisten uskotaan olevan vähemmän toisistaan erottuvia ja vähemmän monimutkaisia kuin ryhmän sisäisten alaryhmien.


Muut tutkijat ovat yrittäneet löytää ryhmäytymisen lisäksi evoluutioon perustuvia selityksiä syrjinnälle. Menneinä aikoina ihmisten, joilla oli kulttuurista yhtäläisyyttä, on havaittu olevan geneettisesti lähempää sukua kuin niissä kulttuureissa, joilla vastaavaa samankaltaisuutta ei ollut. Ryhmän suosiminen olisi siis tämän selitysmallin mukaan tapa auttaa säilyttämään geenejä. Evolutionaariset selitykset vaikuttavat houkuttelevilta, koska ne perustuvat yksinkertaisimpiin biologisiin tarpeisiin ohjata monimutkaista käyttäytymistä. Tämä tosiasia tekee myös niiden todistamisen vaikeaksi. Sosiaalisen identiteettiteorian tueksi on taas olemassa paljon todisteita myös menneiden aikojen kulttuureissa.


Monet meistä eivät myönnä voimakkaita erilaisiin ihmisiin kohdistuvia vihamielisiä ennakkoluulojaan. Jopa tapauksissa, joissa puolueellisuudesta on ollut julkista keskustelua, ennakkoluulojen kannattajat väittävät, että he vain käyttävät maalaisjärkeä. Tämä haluttomuus myöntää ennakkoluuloja tekee asiasta hankalan tutkia.


Tämän ongelman kiertämiseksi psykologit Anthony Greenwald Washingtonin yliopistosta Seattlessa ja Mahzarin Banaji Harvardista kehittivät implisiittisen assosiaatiotestin. IAT on yksinkertainen testi, joka mittaa reaktioaikaa: Kohde näkee erilaisia sanoja tai kuvia heijastettuina näytölle ja luokittelee kuvat kahteen ryhmään painikkeita painamalla. Kuvajonon välissä on sanoja, joilla on joko miellyttäviä tai epämiellyttäviä konnotaatioita, jolloin osallistujan on ryhmiteltävä sanat ja kuvat eri tavoin – esimerkiksi demokraatit sijoitetaan epämiellyttävien sanojen kanssa.


Erot reaktioajoissa ovat pieniä, mutta kertovia. Koehenkilöt yhdistävät toistuvasti ryhmän sisäiset kuvat miellyttäviin sanoihin ja ryhmän ulkopuoliset kuvat epämiellyttäviin sanoihin. Eräässä tutkimuksessa verrataan valko- ja tummaihoisia, juutalaisia ja kristittyjä sekä nuoria ja vanhuksia. Tällöin tutkijat havaitsivat, että jos koehenkilö tunnistaa kuuluvansa yhteen ryhmään, on helpompi yhdistää tämän ryhmän kuvat miellyttäviin sanoihin ja helpompi yhdistää vastakkainen ryhmä epämiellyttäviin kuviin. Tämä paljastaa taustalla olevat harhat ja antaa mahdollisuuden tutkia, kuinka nopeasti ne voivat muodostua.


On myös osoittautunut, että ihmisten on tiedettävä hyvin vähän henkilöstä voidaksemme syrjiä häntä. Eräässä IAT-kokeessa jossa vertailtiin asenteita "amerikkalaisten" ja fiktiivisten Marisat-valtion kansalaisten välillä. Vaikka koehenkilöt eivät tienneet mitään Marisatista, heidän vastauksensa olivat johdonmukaisesti puolueellisia sitä vastaan.


Mahzarin Banaji Harvardin yliopistosta on tutkinut ihmisten asenteita, jotka suosivat arabimuslimien rotuprofilointia terrorismin estämiseksi. Hänen tuloksensa osoittavat vääräksi sen uskomuksen, että tällainen profilointi ei johtuisi muukalaisvihamielisistä peloista. "Osoitimme, että ne, jotka kannattavat rotuprofilointia, saavat korkeat pisteet niin eksplisiittisissä kuin implisiittisissäkin ennakkoluuloissa arabimuslimeja kohtaan", Banaji sanoo. "Profiloinnin hyväksyminen on indikaattori ennakkoluulojen tasosta."


Olemme siis alttiita ennakkoluuloille ja että meillä on alitajuinen halu jakaa maailma "meihin" ja "heihin". Tutkimukset osoittavat onneksi myös sen, että ennakkoluulot ovat muuttuvia ja että tultuamme tietoisiksi ennakkoluuloistamme voimme tehdä aktiivisia ja onnistuneita toimia niiden torjumiseksi.


Kun ihmiset tarkkailevat ihonväriltään sekalaisia ryhmiä, he sekoittavat todennäköisemmin kahden mustan yksilön tai kahden valkoisen identiteetin toisiinsa kuin valkoisen mustaan. Leda Cosmides ja John Tooby, Kalifornian yliopiston evoluutiopsykologian keskuksesta Santa Barbarassa ja antropologi Robert Kurzban Kalifornian yliopistosta Los Angelesista halusivat testata, onko tämä synnynnäistä vai onko se heijaste siitä, kuinka yhteiskunta ryhmittelee yksilöt rodun mukaan.


Tätä varten Cosmides ja hänen kollegansa tekivät videon kahdesta koripallojoukkueesta, joissa oli sekä tummaihoisia ja valkoihoisia pelaajia keskustelemassa keskenään. Tutkijat havaitsivat, että koehenkilöt sekoittivat helpommin kaksi pelaajaa samassa joukkueessa ihonväristä riippumatta kuin kaksi samaa ihonväriä olevaa pelaajaa vastakkaisissa joukkueissa.


Cosmidesin mukaan tämä todentaa yhden tavan vastustaa erilaisuuteen kohdistuvaa vihaa vastaan: muuttamalla tapaa, jolla sosiaalinen ympäristö luo ryhmiä sen sisään. Amerikkalainen yhteiskunta jakaa ihmiset rodun ja etnisen alkuperän mukaan muodostaen näin ennakkoluulojen rajat. Uudet, tilanteessa relevantit jakokriteerit tekevät aiemmasta, ennakkoluuloihin perustuvasta jaosta vähemmän merkityksellisen.


Tämä havainto tukee aiempiakin tutkimuksia. Psykologi Samuel Gaertner Delawaren yliopistosta Newarkista ja John Dovidion Colgaten yliopistosta Hamiltonista New Yorkista ovat tutkineet, kuinka puolueettomuus muuttuu, kun etnisesti moninaisten ryhmien jäsenten on tehtävä yhteistyötä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tilanteissa, joissa tiimin jäsenten oli työskenneltävä yhdessä, puolueellisuutta voitiin vähentää merkittävästi.


Ihmisille, jotka ovat huolissaan omista ennakkoluuloistaan, on mahdollista korjata niitä. Koetilanteessa psykologi Margo Monteith Purduen yliopistosta Indianasta kertoi koehenkilöille, että he olivat menestyneet huonosti testeissä, jotka mittasivat heidän uskoaan stereotypioihin. Mitä huonommaksi koehenkilö koki suorituksensa, sitä parempia tuloksia hän sai myöhemmissä testeissä. Omien ennakkoluulojensa oppimisen taustalla oleva syyllisyys sai koehenkilöt yrittämään enemmän olla puolueettomia.


Syyllisyys siitä, että yksilöt sortuvat asenteellisiin stereotypioihin – kuten arabien olettaminen virheellisesti terroristiksi – voi siis johtaa siihen stereotypiaan kohdistuvan uskon katoamiseen. Artikkelin kirjoittaja ei kuitenkaan ole tässä suhteessa kovin optimistinen ja varoittaa, että tällaiset stereotypiat myös vahvistuvat varsin usein, jolloin ne voivat juurtua. On vaikeaa välttää maalaisjärkeen perustuvaa ja usein asenteellista ryhmittelyä ja kohdella kaikkia ihmisiä sen sijasta vain yksilöinä. Yritys sitä kohden näyttää kuitenkin olevan paras tapa välttää maailman jakamista ”meihin” ja ”muihin” – ja samalla erinomainen keino välttää ”muiden” syrjimistä ihmiskunnassa.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Nämä kansainväliset tutkimustulokset tukevat ajatusta, että aktiivinen inkluusion tukeminen työpaikalla vähentää segregaatiota ja syrjintää: Kun ihmiset hahmotetaan esimerkiksi työtehtävien mukaisiin ryhmiin heidän etnisten, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän ryhmittelyn sijasta, perinteisen ja syrjivän jaon ”meihin” ja ”muihin” merkitys vähenee.

83 views0 comments

Commentaires


bottom of page