Search
  • Anukatariina Saloheimo

Ei-binääri sukupuoli ja työpaikan osallistavuuden sudenkuopat



Kuvaaja Darina Belonogova palvelusta Pexels

Transnaiset ja -miehet kokevat ulkopuolisuutta, jos heitä ei hyväksytä oman sukupuolensa edustajana yhtenä muiden joukossa. Se, hyväksytäänkö heidät lopulta, vaihtelee paljon: Joissakin työyhteisössä se tapahtuu ilman minkäänlaista kyseenalaistamista ja toisessa ääripäässä sitä ei tapahdu koskaan. Jälkimmäisessä tapauksessa on ilmeistä, että erilainen nainen tai mies koetaan uhaksi sille, mihin on totuttu ja miten asiat ovat aina olleet.


Tutkimuksen mukaan miehillä tottuminen transihmisiin tuntuu olevan naisia haastellisempaa. Miehille on yleistä, että heidän käsityksensä miehuudesta on voimakkaasti sidoksissa seksuaalisuuteen: Tosimies on heteromies. Naisille tällainen jäykän cis-heteronormatiivinen sukupuoliajattelu ei ole niin tyypillistä. Syyt transihmisten kokemiseen uhaksi liittyvät usein joko uskonnolliseen identiteettiin tai oletettuun uhkaan pesu- ja pukeutumistiloissa. Tutustuminen ja tottumus ajan kanssa ovat tässä asioita eteenpäin vieviä voimia, joihin työyhteisön ilmapiiristä ja työssä jaksamisesta vastuullisten on hyvä satsata, jos tilanne näyttää jumittavan.


Muunsukupuoliset eli ei-binäärit ihmiset kokevat lisävaikeutena sen, että ei ole olemassa edes ”sukupuolilokeroa”, johon heidät voisi ottaa yhtenä muiden joukossa: Muunsukupuolinen kun voi kokea olevansa kokonaan nais-mies-ulottuvuuksien ulkopuolella, vähän molempien alueella ja jopa alueelta toiselle ajoittain vaihdellen. Niinpä voi käydä sillä tavalla, että vaikka heitä ei varsinaisesti syrjittäisikään, työpaikan sosiaalisista kuvioista pois jättäminen voi tuottaa voimakkaan ulkopuolisuuden tunteen, joka ei voi olla vaikuttamatta yksilön resilienssiin, työssä jaksamiseen ja työhön sitoutumiseen.


Tämä ongelma ilmenee pahimmillaan työyhteisöissä, joissa sosiaalinen kanssakäyminen on voimakkaasti sukupuolittunut: Esimerkiksi vapaamuotoista kanssakäymistä harrastetaan vain miesten ja naisten porukoissa ja naisten ja miesten yhteiset toiminnot ovat erikseen järjestettyjä poikkeustapauksia. Mihin muunsukupuolinen työntekijä tuolloin asettaa itsensä?


Kaiken kaikkiaan työyhteisö, jossa on jäykkiä käsityksiä erilaisuudesta, on erityisen ahdistava. Sellainen työyhteisö myös haaskaa voimavarojaan siihen, että sen jäsen käyttää energiaansa piilotteluun ja vähemmistöstressin kokemiseen tai sitä vuotaa huonoon sitoutumiseen. Sille vastakohtana sellainen yhteisö, jossa erilaisuus koetaan rikkautena, ei aiheuta tällaisia ongelmia. Tämän ovat oivaltaneet monet nykymaailman liike-elämän menestyjät.

175 views0 comments

Recent Posts

See All